Satuinpa pitkästä aikaa matkustamaan linja-autossa. Suht’ täydessä sellaiessa. Kyydissä oli etenkin työmatkalaisia, jotka hiljaisuudestaan päätellen odottivat vain pääsyä kotiin hengähtämään. Mutta sitten oli näitä äänekkäämpä tapauksia: muutamia yläkoululaisia, jotka nuoruuden voimassa uhosivat tekemisistään (tai tekemättä jättämisistään) sekä lisäksi pari vähän varttuneempaa elämänkoululaista, joiden puheita sävyttivät vuosien karhentamat kokemukset… Yhteinen nimittäjä näille vähän puheliaammille? Tuntui olevan…
Avainsana: perkele
Kilpailu…
Kello kilahti kahvitauon merkiksi ja tuttu miesporukka lompsi ansaitulle tauolle. Lounastauon jälkeen olikin tehty töitä oikein urakalla ja tauko oli enemmän kuin paikallaan. Hikikarpalot helmeilivät otsilla, kun miehet istahtivat pöydän ääreen ja kaatelivat kahvia mukeihin hiljaisuuden vallitessa. ”Oh-hoh, tämäpäs on kuumaa”, Jose totesi aurinkoisesti hymyillen ja muhkeita viiksiään varoen hörppäsi varovasti mukinsa laidasta. Muutkin myhäilivät…