Jalkojen alla narskuu lumi hämärällä ja hiljaisella kylänraitilla. On talvinen joulukuun ilta. Puut taipuvat tien varrella lumisina ja taivas kaartuu ikuisena, äärettömänä avaruutena niiden yläpuolella. Tähdet tuikkivat kirkkaina –kuin ikkunoina aivan toiseen maailmaan. Kuu kuultaa pakkasusvan ja pilviharson takaa sinertävänä…
Lentokone kaartaa taivaankannen poikki jättäen himmeän, haihtuvan usvavanan jälkeensä. Joku lentää kai etelän lämpöön? No, voisinhan tuota tieten minäkin nousta vaikka sinivalkoisille siiville ja liueta täältä jos nyt ei tuhanneksi vuodeksi, niin hetkeksi ainakin muille maille…? Vaan eiköhän tässä kotimaa kutsu ja joulutohinat!
Pakkanen on selvästi kiristynyt – lapset sentään ennättivät eilisen suojan aikana tehdä toivomansa lumiukon jouluksi.
