Milloinkahan tässä on viimeksi tullut tehtyä ruoka-aiheinen kirjoitus…? Siitä taitaa olla hyvinkin aikaa – ja nyt aika paikata tätä vajetta? Onhan tässä toki tullut matkan varrella kokkailtua yhtä jos toista, mutta eipä niissä tutuissa (ja kohtuullisen turvallisissa) vaihtoehdoissa suuremmin ole raportoitavaa. Mutta tänäisenä lauantaina… No, ei tässä nyt tänäänkään mitään erityisen uutta tullut kokeiltua –…
Kategoria: kokkailuja tai muuta sen sorttista
Entä jos…
Joskus sitä tulee miettineeksi, että mitä jos… Mitä jos jossakin elämäntilanteessa olisi valinnut toisin? Mitä jos olisi ottanut sen toisen tarjotuista työtilaisuuksista? Mitä jos olisikin ajanut toista reittiä? Ostanut sittenkin sen sinisävyisen asun? Valinnut toisen opintosuunnan? Pitänyt suunsa kiinni kiistanalaisessa keskustelussa? No, toki tuollainen on turhaa jossittelua – elämä menee niin kuin menee ja kyllähän…
Köydenvetoa skottilaisittain
Viikko keikahtanut viikonloppuun… Eilen, perinteistä lauantai-illan iltapalan teemaa miettiessään kotoinen chefimme oli vaihteeksi taas selaillut hauskat merkkipäivät -kalenteria. Sattuikin aika mielenkiintoinen päivä ”juhlittavaksi”: Eilen oli kansainvälinen köydenvetopäivä – jospa sitä kautta saisi viriteltyä jonkin sortin makumatkaa?? Köydenveto itsessään lienee yhtä vanha harraste kuin on ihmiskuntakin. Ja yhdistänee myös ihmiskuntaa muuhun eläinkuntaan? Tuli vain mieleen se…
Blinejä, pozhaluysta!
Aina pitää kokeilla jotain uutta, jotta ei kangistu kaavoihinsa tai pääse apatia yllättämään. No, menneen viikonlopun ”testaus” tuli tuolta ruokapuolelta. Eli tein blinejä. Kaikenlaista makumatkaa on vuosien varrella tullut reissattua ja venäläisenkin keittiön saloihin tutustuttu. Blinit ovat silti jääneet aina sivuun ja testaamatta. Oli siis korkea aika paikata tämä aukko sivistyksessä. Ja, vaikka maailmalla myllertää,…
Melkein tyhjästä nyhjäistyä
Ruoka-teemaiset kirjoittelut ovat viime aikoina loistaneet poissaolollaan. Ehkä on aika kuitata hieman tätäkin vajetta? Vaan ainekset kuittailuun ovat tänään – toistaiseksi ainakin – jokseenkin vähäiset! Jääkaappi ja ruokakomerot naukuvat melko lailla tyhjyyttään ja kauppareissukin on luvassa vasta iltapäivällä. Mitä tehdä? No, kaappien tyhjyys on useimmiten varsin näennäistä, sillä aina sitä jotain löytyy. Ja pienellä mielikuvituksella…
Jotain pientä hyvää kahvin kera…
Klassinen tilanne: tekisi mieli jotain pientä hyvää iltapäiväkahvin kanssa, mutta talosta ei löydy oikein mitään sellaista, joka täyttäisi tuon ammottavan mielitekoaukon. Kauppaankaan ei viitsisi pelkästään mokoman herkkuhimon vuoksi lähteä. Toisaalta ei oikein huvittaisi ryhtyä mitään kovin monimutkaista leipomaankaan… Joten, ei muuta kuin surffaamaan vanhaan tuttuun internetin ihmemaahan… …ja pikaisen selauksen jälkeen ratkaisu löytyi kotikokki.net-sivustolta: ”helppo…
Kikkanaa kerrassaan
Jutun aiheet vähän hakusassa tänään… Tai, no, aiheita sinänsä piisaisi, mutta aikaa on sattuneista syistä nyt hieman rajallisesti… Taidan kuitata tämänkertaisen blogitekstin kirjaamalla tähän ihan vain yhden viimeviikkoisen ex tempore -reseptin, joka kumpusi akuutista muonitustarpeesta ja haluttomuudesta tehdä ”jälleen kerran” perinteistä kanakastiketta riisin kaveriksi. Eli päädyin tekemään kikkanaa. Tiedä sitten, mitä mielleyhtymiä tai mielikuvia tuo…
Fenkoliseitiä pottujen kera
Tämä on ollut taas niitä päiviä, jolloin mielikuvitus on nollassa, mutta jotain murkinaa pitäisi perheelle rustata. Olin jo suunnitellut alkuviikon ruokalistaa, mutta yksi lipsaus ja ruokalajin vaihdos sekoittivat koko pakan ja raaka-aineet menivät uusjakoon.😖 Aikaakaan ei kauheasti ollut käytettävissä…⏳ No, kuten ennenkin olen sanonut, jos ideoita ei ole, niin omasta päästä saa aina jotain kehiteltyä….
Ei kesää ilman jäätelöä!
Sanotaan, että suomalaiset ovat eräitä maailman innokkaimpia jäätelönsyöjiä ja innokkaimpia Euroopassa – ainakin, jos on uskomista Yleisradion uutista heinäkuulta 2019. Samaisen uutisen mukaan jokainen suomalainen huitelee kitusiinsa laskennallisesti 13 litraa jäätelöä vuodessa. Minusta tuo on oikeastaan jopa aika vähän: 13 litraa on 130 desilitraa ja se jaettuna 52 viikolle – eihän se ole kuin 2,5…
Takkiin tuli – enkä ihmettele!
Mikä on kesän ja kevään välillä niitä yhdistävänä tekijänä? Jos vastasit talvi, niin suomalaiskansalliseen luontomaisemaan meni niin, että pläjähti. Oikea vastaus on – hatsapuri. Vaatinee hieman selitystä? No, satuinpa joskus kesällä 2020 lukemaan iltapäivälehden uutisen maailmanmatkaaja, näyttelijä, monitaituri Ville Haapasalon hatsapuri-hankkeesta itsellenikin tutussa Puumalassa. Kiinnostava mies, herkulliselta kuulostava leipomus, viehättävä kesäkylä, joka tuntui jo tuolloin…