Blogin periaatteenahan on ollut tarjota huonoa huumoria ja herkkuruokaa – tai sitten päinvastoin. Jäänyt vain (ainakin) tuo ruokapuoli vähemmälle viime aikoina… Syyttäisinkö asiasta maailmanpoliittista tilannetta tai ihan sitä kotimaista ”poliittista” änkyröintiä? Mene ja tiedä! Ehkä siipan (yhä jatkuvan, joskin jo hieman rauhoittuneen) burgeri-intoilun myötä ovat omat kokkailut rajoittuneet niihin pakollisiin…
Tai sitten on vain vaivannut tavallista(kin) ankarampi ”segnities”… Vaivaa usein, etenkin kesähelteillä. (Ja kuulostaa paljon paremmalta, kun sen sanoo latinaksi…)
No, ehkä on aika hieman ryhdistäytyä ja kokeilla jotain uutta?
Pakollisiin kuvioihin menee tämäkin ohje, kun piti siipalle & pesueelle jotain päivällistä rustata, mutta… Tulipahan pientä vaihtelua pottuihin!
Tai paremminkin pottuja hieman toisin laitettuna.
(Ja vasta jälkeenpäin huomasin, että kovasti tämä ohje muistuttaa siipan muutaman vuoden takaisen makumatkan pottusalaattiversiota.)
Joka tapauksessa, salaattia pukkaa:
Tarvitaan keitettyjä varhaisperunoita (pieniä), itselle ja muille syömäreille mieluista salaattia, tuoretta kurkkua, punasipulia, papuja, keitettyjä kananmunia ynnä paistettua pekonisilppua – määrät maun ja syöjien luvun mukaan. Sitten vain ainekset sopivan kokoisiksi palasiksi ja kulhossa sekaisin.
Kastikkeeksi sekoittelin sen perinteisen: kermaviiliä (kevyttä sellaista), hunajaa, tilkkasen oliiviöljyä, sinappia, suolaa ja pippuria. Määrät tässäkin maun mukaan. Viinietikka olisi ehkä voinut tehdä mukavan lisäsäväyksen, mutta jätin nyt väliin. Sitten vain kastike salaatin föliin ja syömään.
Ja basilikaa rekvisiitaksi (vaikka luultavasti joku syö nekin)…
Helppoa ja ainakin alustavien ”laadun testausten” pohjalta arvioituna ihan kohtuullista.
Kuva on pääkuvana.
Lopullinen tuomio tulee, jahka väki kotiutuu ja päästään syömään…
Laitan tähän vielä linkit aiempaan kesäiseen salaattikokkailuuni ynnä siihen siipan pottusalaattiversioon: