Perheemme uusin tulokas, kissanpentu Nella-neiti, on nyt totutellut yhteiseloon huushollimme karvaisten ja vähemmän karvaisten jäsenten kanssa vajaan viikon ajan. Ja hyvin on mennyt: Feni ja Vanhaherra Miku olivat alusta lähtien uteliaita tulokkaan suhteen. Sittemmin ystävyys Fenin kanssa on yhteisten leikkien ja pienten ruoka- ja herkkuhetkien kautta tiivistynyt edelleen. Yhdessä tullaan ja mennään ja pieni selvästi…
Kategoria: karvakuonojen maailmasta
Ihan hullua…
Jatkan lomakuulumisten päivittämistä huomenissa, mutta sitä ennen… No, sattuneista syistä olen joutunut viime päivinä hieman pohdiskelemaan tätä elämänmenoa ja omaakin toimintaani vähän toisenlaisilta kanteilta… Mitä tarkoittaa, että joku on hullu? Mistä tietää, että joku on vinksahtanut? Tai ylipäätään: mitä hulluudella loppujen lopuksi tarkoitetaan? Ammoisina aikoina mieleltään sairastuneita pidettiin hulluina ja heitä myös sellaisiksi eri termein…
Vaihtoehtoinen todellisuus
Jossittelu on useimmiten ajanhaaskausta, jälkiviisautta, hedelmätöntä spekulointia. Mutta harrastetaan sitä nyt silti hetkisen verran. Oletan, että kaikki, jotka viimeaikaisia kirjoituksiani ovat lukeneet, ovat tulleet jo hieman tuntemaan Feniä. Tai oikeammin Fenixiä, tätä villikissasta kotikissaksi ja tytöstä pojaksi pikavauhtia muuntautunutta pientä hurmuria. Kovin pitkäänhän tämä pikkupentu ei ole kanssamme asustellut, ja sen kasvu ja kehitys ovat…
Maailmanvalloittaja
Pikkukissa vietti ensimmäisen vuorokauden uudessa kodissaan kylpyhuoneessa, mutta jo seuraavan päivän iltapäivästä ovet sitten aukenivat. Maailma odotti pikkukissaa! Miku-herra oli terassilla nokosillaan ja Vanharouva lukittautui toiseen huoneeseen. Pieni pääsi tutustumaan taloon kaikessa rauhassa. Ja kaikki paikathan pitikin sitten koluta. Löytyi uusia huoneita, uusia leluja, huonekaluja kiipeiltäviksi… Lisää hiekkalaatikoitakin, jotka piti testata. Välillä pikkuinen singahti takaisin…
Pieni saapui kotiin
Pentu saapui kotiin torstai-iltana ja ensimmäinen ”oma huone” laitettiin kylppäriin ja saunaan, jonne ovet sai hyvin kiinni ja jossa oli lämmintä ja rauhallista — alvariinsa paikalla ramppaavia kaksijalkaisia karvattomia katteja lukuunottamatta. Alkuun ei oikein malttanut syödäkään, kun piti tutkia jokainen nurkka ja kulmaus, mutta pian ruoka ja vesi alkoivat maistua. Ruuan päälle naama pestiin antaumuksella….
Olipa kerran… jatkuu
Pienen kissanpennun päivät sujuivat löytöeläintalolla tasaiseen tahtiin samalla vähitellen totutellen ihmisten läheisyyteen. Samaan aikaan toisaalla oli perhe, joka etsi uutta perheenjäsentä. He laittoivat kyselyitä ja ilmoituksia eri tahoille, että voisivat tarjota kodin pienelle tyttökissanpennulle. Heidän edellinen tyttökissansa oli sairastunut ja kuollut aiemmin keväällä. Samalla perheen kollipojan maailma oli järkkynyt, kun sen elämänmittainen, lähes 14 vuotta…
Olipa kerran…
Olipa kerran kissanpentu. Tai otetaanpa uudestaan: olipa kerran kissa. Musta narttukissa. Kukaan ei tuntenut sen tarinaa — kukaan kyläläisistä ei tunnistanut sitä kuuluvaksi mihinkään taloon. Se oli villi. Tai villiintynyt. Ehkä sillä oli joskus ollut koti, ehkä ei. Joka tapauksessa, nyt se kuitenkin oli omillaan. Eli metsissä ja ihmisten asujamistojen liepeillä. Pyydysti tai varasti ruokansa,…
Kun ei, niin ei…
Käytiinpä vanhan kolli-herramme kanssa viime keskiviikkona kilpirauhaskontrolleissa. Tai siis hän kävi — minä olin vain autokuski-tukihenkilö(-kassanhoitaja). Tällä kertaa tukihenkilöä ja tsempparia tarvittiinkin: kun homma ei huvita, niin se ei huvita. Piste. No, herra käyttäytyi sinänsä ihan sivistyneesti. Ei sähissyt, ei purrut, ei raapinut. Ei pas…nut hoitopöydälle. Kaiken muun hän sitten tekikin. Tiedän, että kissat ovat…
Eläimellistä menoa
Jos otsikko on tuo ja kirjoitan tähän alkuun, että vanhuus ei todellakaan tule yksin, niin mitäköhän mielikuvia saan teissä aikaiseksi…? No, huushollin ihmisyksilöt jatkavat eloaan ja oloaan entiseen tahtiin, joten ei tarvetta huolestua. Perheemme seniori, ikä-Nestori, Kolli-Ollimme sen sijaan on nyt saanut kokea varttumisen vaivoja… 14 vuotta ja vähän päälle… Kai se on myönnettävä, ettei…