Jatkan lomakuulumisten päivittämistä huomenissa, mutta sitä ennen… No, sattuneista syistä olen joutunut viime päivinä hieman pohdiskelemaan tätä elämänmenoa ja omaakin toimintaani vähän toisenlaisilta kanteilta…
Mitä tarkoittaa, että joku on hullu? Mistä tietää, että joku on vinksahtanut? Tai ylipäätään: mitä hulluudella loppujen lopuksi tarkoitetaan?
Ammoisina aikoina mieleltään sairastuneita pidettiin hulluina ja heitä myös sellaisiksi eri termein kutsuttiin. Ehkä ymmärrys ja lääketiede ovat kuitenkin sen verran aikojen saatossa kehittyneet, että tuo vanhakantainen termi on tästä asiayhteydestä jo irrotettu.
Mielen sairaus ei ole hulluutta, eikä mieleltään sairas ole hullu.
Vaan joudutaan tieten nykyäänkin miettimään, missä kulkee raja: Mikä on vain originellia käytöstä ja milloin lipsutaan sairauden puolelle? Mihin asti poikkeuksellista käytöstä tulee vielä hyväksyä tai sietää; missä vaiheessa vaaditaan jo hoidollisia toimia? Ehkä tuota rajaa arvioitaessa täytyy tarkastella sitä klassista kysymystä, onko ihminen ja/tai missä vaiheessa hän on vaaraksi itselleen tai muille.
Mutta tarkoitukseni ei ole miettiä nyt mielen sairauksia – aihe on liian monisyinen ja monin tavoin vaikea – joten jätänpä tämän diagnostiikan ja lääketieteellisen puolen sillensä. ”Hulluuttahan” on tässä maailmassa muunkinlaista ja sitä ilmenee niin monissa eri yhteyksissä!
Ehkä hieman mukavammissakin?
Luova hulluus lienee useimmille tuttu käsite. Se lienee välttämätönkin, villi luonnonvara, jota ilman ei syntyisi mitään uutta. Monilta taiteilijoilta, alasta riippumatta, tätä hulluuden lajia löytyy runsaasti. Myös keksijät lienevät sen suhteen jopa edelläkävijöitä!
Työhulluus – moderni vitsaus vai välttämättömyys nykyisessä kiivastahtisessa työelämässä selviytymiseksi? Liiallisena se lienee kuitenkin luokiteltava lähinnä, no, hulluudeksi! Työhulluudesta sikiävät usein työuupumus ja burn out, jolloin ”hulluus” kääntyy jo sairaudeksi.
Vanha viisaus sopii tähänkin: ”hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.”
Entäs kylähullu…? Liekö hän sitten poikkeavaa elämää viettävä, erikoisesti pukeutuva tai omalaatuisesti ajatteleva henkilö. Taiteilija, keksijä, ”elämänkoululainen”, muutoin vain originelli persoona… Yhteisön silmätikku – syystä tai toisesta. Vaan toisaalta… Minusta voisi perustellusti kysyä, kenelle tämänkaltainen ”hulluus” loppujen lopuksi on ongelma?
Kylähulluus ei tosiaankaan ole välttämättä mikään negatiivinen asia! Tätä kuvaa muun muassa se, että Suomessa on vuodesta 1990 lukien valittu ”Valtakunnan virallinen kylähullu” joka toinen vuosi. Kunnianimitys siis!
Seuraava nimeämistilaisuus järjestetään 24.7.2021 Kouvolan Myllykoskella, jolloin viimeksi valittu XV Valtakunnan Virallinen Kylähullu Jukka Naukkarinen nimittää valintaraadin valitseman seuraavan Virallisen Kylähullun.
Vaan kuka onkaan sitten se kuuluisa hullu mies Huittisista? Oikeastaan sanonta kuuluisi ”Hullu mies Huittisista, syö enemmän kuin tienaa”. Tarinan taustalla on kertomus huittislaisesta miehestä, jonka koko palkka kului ruokaan, koska raskaan työn vuoksi nälkä oli niin kova. Kun hänelle tästä naureskeltiin, hän lupasi tehdä kahden miehen työt ja hankkia siten tuplapalkan. Tiedä sitten kasvoiko myös ruokahalu samaan tahtiin… Huittisten hullu mies oli siis yhden sortin työhullu. Ehkä yllytyshullukin.
Huittisista tulee siis hulluja miehiä tai, no olkoon, on tullut ”todistetusti” (ainakin) yksi hullu mies, mutta keitäpä ovat ne pullosta tulleet? Tähän en suoraa selitystä pikaisella etsimisellä löytänyt, mutta yksi veikkaus vinkkasi juoppohulluuden suuntaan. Vaikuttaisi ihan uskottavalta. Onhan noita pullosta epämääräistä inspiraatiota saaneita kylillä huitelemassa harva se viikonloppu, ellei useamminkin.
Nautinta-aineiden tai ehkä paremminkin elintarvikkeiden suuntaan vinkkaa myös sanonta ”tykkää kuin hullu puurosta”. Tässä ehkä mennään sinne menneiden vuosisatojen puolelle, jolloin köyhät, vanhat ja sairaat koottiin vaivaistupiin (-taloihin), sittemmin kunnalliskoteihin, kun nykyään heidät… No, antaapi tuon aiheen nyt olla (toistaiseksi).
Joka tapauksessa elämä näissä vaivaistuvissa oli usein varsin puutteenalaista, eikä ruokaakaan välttämättä ollut kovin monipuolisesti, jos edes riittämiin… Puuro lienee ollut perusravintoa ja nälkä sille parasta särvintä…
Mitäpä muuta ”hulluutta” maailmasta löytyy? Yksi kiistellyimmistä lienee kuuhulluus: sen pohjalla on ajatus, että täysikuu vaikuttaa ihmiseen jollain lailla. Tiettyihin mereneläviin täysikuulla onkin todettu olevan vaikutusta, mutta ihmisten osalta tämä on kiistanalaisempaa. Silti monet kertovat kärsivänsä täydenkuun aikaan unettomuudesta, levottomuudesta, hermostuneisuudesta, sekopäisyydestä… Mene ja tiedä (sanoi hän ja lähti ulvomaan kuuta…).
Hevoshullut, saunahullut ja Lapin hullut mennevät kaikki kategoriaan ”harrastuksiin hurahtaneet”. Näitä hulluudenlajeja on muitakin, mutta niitä voinee kuitenkin pitää varsin harmittomina ja vain harrastajiensa intohimosta, innokkuudesta ja harrastuneisuudesta kertovina. Tiettyä tunteen paloa, hulluutta, tarvitaan aina. Tosin rajansa kaikella – ainakin liiallisen saunahulluuden kohdalla!
Vieläkö löytyy hullutuksia? Hullujussi? Se oli sekä musiikkiyhtye että kaivinkone? Ensin mainittuun liittyi varmasti sitä luovaa hulluutta; jälkimmäinen puolestaan täytti hullusti kuorman ja se Jussi-osa nimessä saattoi – ehkä – viitata 1900-luvun alkupuolen kuuluun metsätyömieheen Juho Nättiin eli Nätti-Jussiin, jonka tempaukset – tarinat ainakin – olivat, jos nyt eivät aivan hulluja, niin legendaarisia ainakin. No, nämä eivät nyt ehkä täytä varsinaisesti hulluuden määritelmää…
Seinähullu tuli vielä mieleen… Nimitykselle on tarjottu varsin raadollisia selityksiä ajalta, jolloin mielen sairaudet määriteltiin juurikin hulluudeksi, houruisuudeksi, järjettömyydeksi ja hoitokeinot olivat tietämyksen ja lääkkeiden rajallisuuden vuoksi hyvin brutaalejakin. Vaikeimmat tapaukset olivat heitä, jotka joko hakkasivat päätään seinään tai kytkettiin ketjuilla seinään kiinni… Siinä kai selitys…
Kasvikunnastakin löytyy hulluutta. Tai ainakin hulluutta aiheuttavia kasveja. Mieleen tulivat nyt ainakin hullukaali ja hulluruoho, jotka molemmat ovat myrkyllisiä koisokasveja. Molempia on käytetty lääkinnällisissä tarkoituksissa: ensin mainittua pieninä annoksina hammaskipuun ja jälkimmäistä samoin kipulääkkeenä, mutta myös astmaan ja kouristusten laukaisuun. Liika-annostus on sen sijaan voinut aiheuttaa hengenvaarallisen myrkytyksen – ja/tai ajaa sinne ”hulluuden partaalle”…
Eiköhän tässä tullut tätä hulluttelua jo riittämiin…? Tai, no… Ehkä yksi hulluuden laji on vielä pikaisesti käsiteltävä. Se onkin sitten sen verran merkittävä aihe, että luultavasti otan asian tarkempaan käsittelyyn vielä tuonnempana. Mainittakoon nyt kuitenkin jo alustavasti:
Kissahulluus.
Toisaalta, onko se nyt sitten loppujen lopuksi edes hulluutta vai pelkkää masokismia (kuka nyt vapaaehtoisesti alistaa itsensä palvelijaksi tai jopa orjaksi?)? Vai onko kyseessä sittenkin vilpitön pyrkimys jumaluuden alkulähteille?
No, niin tai näin, saanen esitellä: Nella, perheemme uusin tulokas, karvakaveri Fenille, Mikulle ja Bandille; henkilökunnalle päällikkö no. 4.
(Pieni puolustus sallittakoon kuitenkin: ”Sanotaan, että kissaihmiset ovat hulluja, mutta: kissaihmiset eivät ole kuitenkaan niitä, jotka ovat joka aamu kesästä talvipakkasiin viideltä aamulla ulkona keräämässä tuoretta koirankakkaa pikku pusseihin…”)
Voi miten söpö tuo Nella – kuten muutkin perheenne päälliköt. Muutama ” hulluus” osui ja upposi mutta onneksi ei tuo työhulluus ?? Mukava tarina jälleen kerran. Mukavaa alkanutta syksyä? tai sanotaanko sittenkin mukavaa loppukesää ???
Onhan hän varsin söpö – ja kovin pieni vielä. Oikeastaan alle luovutusiän, mutta tuli meille jo nyt, kun on noita muita karvakuonoja opettamaan kissan mallia. Tutustuminen on jo hyvässä alussa: vähän on jo oltu samassa huoneessakin – vaan hiljaa hyvä tulee. Palvelusväki voi sillä välin keskittyä hulluttelemaan.? Ja pitäydytään vielä siinä loppukesästä, ettei pääse joulu yllättämään.?