Jutun aiheet vähän hakusassa tänään… Tai, no, aiheita sinänsä piisaisi, mutta aikaa on sattuneista syistä nyt hieman rajallisesti… Taidan kuitata tämänkertaisen blogitekstin kirjaamalla tähän ihan vain yhden viimeviikkoisen ex tempore -reseptin, joka kumpusi akuutista muonitustarpeesta ja haluttomuudesta tehdä ”jälleen kerran” perinteistä kanakastiketta riisin kaveriksi. Eli päädyin tekemään kikkanaa. Tiedä sitten, mitä mielleyhtymiä tai mielikuvia tuo…
Itseilmaisun hedelmiä…
Tulipa käytyä päivälenkillä tuossa kylillä ja täytyy kyllä tunnustaa, että nyt vasta paljastui, miten luvattoman tietämätön olen ollut paikallisesta taidetarjonnasta. Kierros oli sangen avartava – silmiä avaava suorastaan. Muutamista teoksista otin tähän kuvan ja koetan vähän valaista tuntemuksiani: Teos 1. Vain luvan saaneille Teos 2. Liikennemerkit Teos 3. Pysäkki Teos 4. Sininen kaari Teos 5….
Fenkoliseitiä pottujen kera
Tämä on ollut taas niitä päiviä, jolloin mielikuvitus on nollassa, mutta jotain murkinaa pitäisi perheelle rustata. Olin jo suunnitellut alkuviikon ruokalistaa, mutta yksi lipsaus ja ruokalajin vaihdos sekoittivat koko pakan ja raaka-aineet menivät uusjakoon.😖 Aikaakaan ei kauheasti ollut käytettävissä…⏳ No, kuten ennenkin olen sanonut, jos ideoita ei ole, niin omasta päästä saa aina jotain kehiteltyä….
Eräs elokuinen päivä…
Eilen oli lauantai 28.8.2021 ja se olikin sangen monipuolinen päivä. Tuolloin vietettiin muun muassa siivouspäivää, joka taitaa näissä hauskoissa merkkipäivissä olla varsin uusi tulokas. Käytännössä siivouspäivä tarkoittaa kuulemma kierrätyksen ja vanhojen tavaroiden sekä kaupunkikulttuurin juhlapäivää – tavoitteena on muuttaa kylät ja kaupungit isoiksi kirpputoreiksi tai markkinoiksi. Ihan mielenkiintoinen ajatus – voisi kuvitella, että päivällä voi…
Henkilökohtainen ironman-kisa paketissa…
Lyhyin reitti kahden pisteen välillä on suora viiva. Tai miten ne peruskoulun matikanopit nyt menivätkään. Tästä ei tullut suoraa viivaa… Ei lähimainkaan. Kello 10.05 oli kämppä siivottu ja auton moottori starttasi kotimatkalle. Ensimmäinen paussi tuli jo Suomussalmella, jossa painuimme – yllätys, yllätys – metsälenkille. No, kilometrejä kohteeseen ei nyt kummemmin kertynyt, sillä matkaa sinne oli…
Pieni karhunkierros – vaivan väärti
Eipä tiedä ihmisparka aamusella, mitä päivä tuo tullessaan. Tässä tapauksessa uusia hiertymiä ja puutuneita kinttuja. No, leikki leikkinä, mutta hieman kauhunsekaisin tuntein päivä lähti joka tapauksessa valkenemaan. Illalla oli puhuttu, että josko tänään käytäisiin kiertämässä pieni karhunkierros ja meninpä sitten kysäisemään, mikä onkaan reitin pituus. Sen verran siinä oli kaikenmoista hälinää ympärillä, että kuulin kilometrimääräksi…
Poikkeama sotavuosiin…
Lauantaina tuli aika siirtyä seuraavaan etappikohteeseen eli Kuusamoon. Ajomatka Saariselältä sinne on kilometreissä vajaat 370 ja ajallisesti pausseineen viitisen tuntia. Majapaikan varauksissa oli kuitenkin jotain hämminkiä ja sitä matkan varrella selvitellessä missasin Pelkosenniemen paussipaikallla olleen talvisodan taistelun (18.12.1939) muistomerkin. Tuntui hieman oudolta ajatella, että paikalla, jolla itse seisoskelin luuri korvalla selvittelemässä kesälomamajoituksia, oli 82 vuotta…
Hieman kulttuuria – reippaasti rakkoja
Huonon kulttuurionnemme myötä reissu oli tähän asti ollut varsin liikuntapainotteinen. Reissun 4. päivänä eli perjantaina koetimme paikata tätä puutetta suuntaamalla kohti Inaria ja siellä olevaa Siida-museota. Matka Saariselältä Inariin ei nyt päätä huimannut – sen olisi ajanut yhdeltä istumaltakin – mutta pidimme kuitekin pienen jaloittelupaussin matkan varrella ja pysähdyimme Karhu-tuvalle. Kyseinen paikkahan on Inarissa, jyrkän…
Ei nimi kissaa pahenna – eikä kissa nimeä!
Perheemme uusin tulokas, kissanpentu Nella-neiti, on nyt totutellut yhteiseloon huushollimme karvaisten ja vähemmän karvaisten jäsenten kanssa vajaan viikon ajan. Ja hyvin on mennyt: Feni ja Vanhaherra Miku olivat alusta lähtien uteliaita tulokkaan suhteen. Sittemmin ystävyys Fenin kanssa on yhteisten leikkien ja pienten ruoka- ja herkkuhetkien kautta tiivistynyt edelleen. Yhdessä tullaan ja mennään ja pieni selvästi…
Ihan hullua…
Jatkan lomakuulumisten päivittämistä huomenissa, mutta sitä ennen… No, sattuneista syistä olen joutunut viime päivinä hieman pohdiskelemaan tätä elämänmenoa ja omaakin toimintaani vähän toisenlaisilta kanteilta… Mitä tarkoittaa, että joku on hullu? Mistä tietää, että joku on vinksahtanut? Tai ylipäätään: mitä hulluudella loppujen lopuksi tarkoitetaan? Ammoisina aikoina mieleltään sairastuneita pidettiin hulluina ja heitä myös sellaisiksi eri termein…