hajatelmia

”Äiti, mitä tänään on joululistalla?” Nooran kysyvä ääni kuului keittiön ovelta. ”Tänään? Jaa… – kuinka niin?” ”No, kun minä haluaisin leipoa!” Noora huokaisi toiveikkaana. ”Leipoa? No, johan tuota leipomista tuli eilenkin, mutta mikäpäs siinä, jos leipoa haluat ja aineksia vain löytyy. Mitä ajattelit tehdä?” ”Piparkakkuja”, Noora virnisti, mutta virnistys oli sen verran vino, että äiti…

”Kaikki varmaan muistavat, mikä päivä tänään on?” äiti kysyi. Tässä vaiheessa isän katse lipsahti automaattisesti jääkaapille… Äitiä nauratti. ”Vuosikertaglögien” maistelu oli kuulunut jo vuosia isän itsenäisyyspäivän traditioihin, eikä tämä vuosi olisi poikkeus. Isä oli hankkinut glögin jo hyvissä ajoin odottamaan h-hetkeä ja illalla sitä sitten maisteltaisiin. Siitä ei nyt kuitenkaan ollut kysymys. Jokaiselta läsnä olevalta…

Äiti oli luvannut Lotalle, että yksi päivä varattaisiin jouluaskarteluihin. Lotta oli koko viikon tehnyt suunnitelmaa, mitä tehtäisiin ja eilen iltapäivästä oli käyty hakemassa tarvikkeita. Nyt äiti ja Lotta istuivat keittiön pöydän ääressä ja kohta Noorakin liittyi mukaan. ”No niin, mitäpä me nyt tehdään?” äiti kysyi Lotalta. Perheen nuorimmainen sai nyt olla pomona ja määrätä tahdin….

Lauantai valkeni hiljalleen. Vanhemmat istuivat jo aamukahvin ääressä, mutta lapset vielä nukkuivat. Nalle oli käynyt pikaisen aamupihakäynnin, mutta istui nyt isän vieressä tätä tiukasti tuijottaen: Nalle tiesi varsin hyvin, että tänään oli se aamu, jolloin se pääsisi isän kanssa tavallistakin pidemmälle aamulenkille. ”Nalle taitaa tietää, mitä on luvassa”, äiti naurahti. ”Vähän siltä vaikuttaa”, isä myönsi…

Perjantai-iltapäivä… Noora oli lähtenyt ystävänsä Roosan syntymäpäiville, Rasmus oli samoin kaverinsa luona. Isä, äiti ja Lotta istuivat keittiössä ja miettivät, miten parhaiten järjestelisivät päivän teeman. Äidin laatimalle joululistalle oli nimittäin kirjattu päivän tehtäväksi työksi muutamia erikoissiivouskohteita… Uuni olisi hyvä puhdistaa ennen jouluruokien valmistusta, samoin jääkaappi. Samalla voisi puhdistaa tiskiallaskaapin… Hmm… Ei näissä nyt oikein jakamista…

”No niin…” äiti totesi. ”Eiköhän sitten aloitella. Tässä pitäisi nyt hoitaa tänään… Jaa, mutta missäs se lista on?” Äiti etsi keittiön läpikotaisin, mutta muisti sitten jättäneensä listan eteisen lipastolle. Hän haki sen ja luki: ”pihakoristeet”. Jaa-ah… Ulkona oli jo aika hämärää ja pimeys laskeutuisi hyvinkin tunnin sisään. Miten he ehtisivät hoitaa kaiken…? Lisäksi lumettomuus häiritsi…

Oli joulukuun 1. päivä ja perhe istui keittiön pöydän ääressä käymässä läpi äidin tekemää joulutehtävälistaa. Äiti istui puheenjohtajana pöydän päässä ja silmäili listaa huolellisesti, kohta kohdalta. Loppujen lopuksi paperille eriteltyinä hommat vaikuttivat varsin selkeiltä. ”Eihän tässä kovin paljoa tekemistä olekaan”, äiti mietti. ”Mistä ihmeestä se kiire sitten pukkaa aina joka vuosi tulemaan?” ”Eli tässä on…

Siinä vaiheessa, kun keittiöstä kuului äidin hihkaisu ”Perikunta paikalle”, tiesi jokainen junioristosta paitsi hipsiä paikalle myös ottaa naamalleen varovaisen kysyvän ilmeen. Useimmiten kutsu tarkoitti jotain, joka edellytti perhepalaveria. Kyse saattoi olla vierailusta jonkun uppo-oudon sukulaisen luo tai selvittelyä siitä, kuka oli unohtanut käyttää Nalle-koiraa lenkillä seurauksella, että raukkaparka oli tehnyt hätänsä kodinhoitohuoneen matolle. Tai jotain…