”Sinäkös et sitten hyväksy minun tyttäreni suunnitelmia avioliitosta?” Naisen isä oli seurannut tilannetta sivusta jo pidemmän aikaa. Hän ei ollut halunnut sekaantua tyttärensä suunnitelmiin: kyllähän täysi-ikäisen ihmisen tulee itse tehdä päätöksensä ja kantaa niistä vastuunsa. Tokihan sulhaskandidaatti oli isälle vuosien saatossa jo tutuksi tullut ja isä itsekin oli tykästynyt nuorukaiseen, mutta isä oli halunnut antaa…
Ukko…
Ukko oli yksinkertaisesti sietämätön. Käytännössä koko naapurusto ja suurin osa kyläkunnasta oli asiasta yksimielisiä. Kukaan ei tullut ukon kanssa toimeen! Monet olivat hänen kanssaan aivan avoimessa välirikossa ja nekin, joilla oli häneen jonkinlaiset välit, olivat alati varpaillaan, mitä saattoivat sanoa ja mitä tehdä. Koskaan ei tiennyt, mistä ukko milloinkin ottaisi nokkiinsa. Kukaan ei oikein osannut…
Ystävämme Karl Johan…
Milloinkahan tässä on viimeksi tullut tehtyä ruoka-aiheinen kirjoitus…? Siitä taitaa olla hyvinkin aikaa – ja nyt aika paikata tätä vajetta? Onhan tässä toki tullut matkan varrella kokkailtua yhtä jos toista, mutta eipä niissä tutuissa (ja kohtuullisen turvallisissa) vaihtoehdoissa suuremmin ole raportoitavaa. Mutta tänäisenä lauantaina… No, ei tässä nyt tänäänkään mitään erityisen uutta tullut kokeiltua –…
Kirjallinen juhannus huhtikuussa?
Tämä lauantai onkin varsin mielenkiintoinen päivä. Pitäisi kuulemma viettää ”juhannusta”! Vaatinee selityksiä? No, tänäänhän vietetään ennen kaikkea kirjan ja ruusun päivää. Merkkipäivän juuret ovat vuodessa 1925, jolloin katalonialainen kirjailija Vicente Clavel Andrés ehdotti juhlapäivää Don Quijoten ja monien muiden merkkiteosten tekijän Miguel de Cervantesin syntymän kunniaksi. Espanjan kuningas Alfonso XIII hyväksyi mielihyvin ehdotuksen ja juhlapäiväksi…
Tulevaisuus edessämme
Tässä on vierähtänyt jokunen aika siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Itse asiassa viimeisin teksti on – jos ei edellisvuoden laskiaisjutun uudelleenpostausta tai Agricolan päivän kirjoitelmaa lasketa – kirjoitettu kaksi päivää sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tuossa kirjoituksessahan vaadin järjettömän, mielipuolisen sodan lopettamista… No, kukapa sotaa puolustaisi, mutta… Yksi huutavan ääni korvessa – eipä sillä juuri…
Entä jos…
Joskus sitä tulee miettineeksi, että mitä jos… Mitä jos jossakin elämäntilanteessa olisi valinnut toisin? Mitä jos olisi ottanut sen toisen tarjotuista työtilaisuuksista? Mitä jos olisikin ajanut toista reittiä? Ostanut sittenkin sen sinisävyisen asun? Valinnut toisen opintosuunnan? Pitänyt suunsa kiinni kiistanalaisessa keskustelussa? No, toki tuollainen on turhaa jossittelua – elämä menee niin kuin menee ja kyllähän…
Ei voima, eikä valta…
Eletään helmikuun loppua 2022 – ja Euroopassa on sota. Järjetöntä! Venäjän presidentti Vladimir Putin määräsi aseellisen hyökkäyksen Ukrainaan tarkoituksenaan ”demilitarisoida maa”. Hyökkäystään Putin oikeutti pitkällä puheellaan, jossa hän nojasi historiaan olkoonkin, että hänen tulkintansa historiasta oli hänen itsensä luoma ja jossa tarkoitus pyhitti keinot mitä räikeimmällä tavalla. Puheessaan Putin häivytti kansainvälisen historiallisen todellisuuden ja vallitsevat…
Köydenvetoa skottilaisittain
Viikko keikahtanut viikonloppuun… Eilen, perinteistä lauantai-illan iltapalan teemaa miettiessään kotoinen chefimme oli vaihteeksi taas selaillut hauskat merkkipäivät -kalenteria. Sattuikin aika mielenkiintoinen päivä ”juhlittavaksi”: Eilen oli kansainvälinen köydenvetopäivä – jospa sitä kautta saisi viriteltyä jonkin sortin makumatkaa?? Köydenveto itsessään lienee yhtä vanha harraste kuin on ihmiskuntakin. Ja yhdistänee myös ihmiskuntaa muuhun eläinkuntaan? Tuli vain mieleen se…
Blinejä, pozhaluysta!
Aina pitää kokeilla jotain uutta, jotta ei kangistu kaavoihinsa tai pääse apatia yllättämään. No, menneen viikonlopun ”testaus” tuli tuolta ruokapuolelta. Eli tein blinejä. Kaikenlaista makumatkaa on vuosien varrella tullut reissattua ja venäläisenkin keittiön saloihin tutustuttu. Blinit ovat silti jääneet aina sivuun ja testaamatta. Oli siis korkea aika paikata tämä aukko sivistyksessä. Ja, vaikka maailmalla myllertää,…
Simunaattori sentään…
”Hyvää”, sanoi nutturapäinen neiti, ”päivää.”* Neiti astui sisään autokoulun toimistoon vi(e)no hymy huulillaan. Autokoulun nuori vastaanottovirkailija nosti kysyvästi kulmiaan. ”—vää”, hän vastasi ja tuijotti naisen nutturaa. ”Tulin tekemään valituksen”, neiti jatkoi. “Jaa… No, mikäpä siinä sitten” virkailija totesi ja tuijotti neidin kaulahuivia. ”Mitähän tämä Teidän valituksenne koskee?” ”Minä sain ajokortin”, neiti totesi lyhyesti ja ytimekkäästi….