Tai ehkä paremminkin hallitukset jo 1990-luvulta alkaen! Joka tapauksessa… Viime päiviä ovat leimanneet uutiset oikeudenkäynnistä koskien Joensuussa menehtyneen pienen lapsen karmaisevaa kuolemaa ja siihen johtaneita tapahtumia. Jälleen jossitellaan, miksi näin kävi? Miksi kukaan ei puuttunut tilanteeseen? Ja missä oli lastensuojelu? Vaan onhan tilanne aivan hirveä myös kyseisille lastensuojelun virkailijoille. Heitä en kuitenkaan lähtisi ensi sijassa…
Kategoria: niitä hajatelmia eli jonkin sortin fundeerausta
Koumatranttikorapiaatentti…??
Kootatuntti koinontti… Kokyäännyntti kontuutuntti kolevanontti kovallaantantti kopajontti koodikastamuntti koudäkäntti korapiassatentti korkamassapuntti koumojaantrantti. Kotselläni-intti koientti koleontti koisestamontti kokemustakontti – kotäisipintti konsinentti kormaanvantti koksiäkentti kosentti koumatrantti. Kottatontti koikantti, kolpittömästivintti konnänmyöntti, kottäentti kormastivantti koskustelutkentti kommattilaistenantti konssakantti koivatvontti kollaontti konellemontti kodyksihyöntti kajontti kovuksiantti. Kosintontti, kompaattinenentti, kommärtäväyntti kojantti koontelevakuntti konssakanttikohminenintti koivontti koskusjontti kojaa-antti koivanantti komansantti kosianantti. Konnänmyöntti, kottäentti koksiyntti kosia-antti…
Ei mitään hyvää!
Kun tässä on tullut seurailtua vaikka tuota poliittista keskustelua julkisuudessa ja kommentointia ja kirjoittelua tuolla lehdistönkin palstoilla, niin vaikuttaisi siltä, että Suomessa riittää nykyisin aiheita valitukseen enemmän kuin riittämiin! Milloin sää on liian kylmä, milloin sateinen tai kuuma, mutta koskaan ei hyvä tai edes parahultainen. Ja niin kuin ei kurjassa säässä olisi tarpeeksi, niin tavallisen…
Hyvää uutta vuotta 2024!
Niinpä vaan sitä meikäläinen istuskelee tässä koneen ääressä ja miettii, mitä tässä vielä ehtisi kirjoittelemaan kohtapuoliin historiaan siirtyvästä vuodesta 2023. Lukaisin tuossa pikapikaa, mitä tuli kirjoitettua vuodenvaihteessa 2022/2023 (https://hajatelmia.fi/hyvaa-uutta-vuotta-2023/) ja jotenkin tuli vaikutelma, että eipä tässä maailmassa kummoisia edistysaskeleita ole otettu: Sota Ukrainassa jatkuu edelleen, eikä Putin osoita vieläkään mitään merkkejä inhimillistymisestä saati kiinnostuksen siirtymisestä…
Rajat kiinni ja rauhassa vaan!
Mihin me venäläisiä tarvitsemme, kun meillä on suomalainen iltapäivälehdistö!? Itselläni ainakin ärsytyskynnys meinasi nousta välittömästi, kun aamutuimaan vilkaisin päivän uutisotsikoita eri lehdistä. Koetan hillitä itseäni, mutta eipä sille mitään voi, että samaa ärtymystä olen hienokseltaan tuntenut jo pidemmän ajan: Lehdissä ruoditaan päivä päivältä, kuinka monta pakkasenpuremaa on kulloinkin tullut rajan yli ja ties minkä tuulen…
Kelan piikkiin!
Suo siellä ja vetelä täällä… Suomi rämpii syvällä talousalhon suossa ja jotain ”tarttis tehrä”. Hallitus on omat linjauksensa laatinut ja oppositio ja ay-liike ovat odotetusti nousseet takajaloilleen: leikkaukset ovat heidän mielestään niin metsään menneitä kuin olla ja voi! Lakkoa pukkaa ja kohta on puoli Suomea barrikadeilla. Mene ja tiedä… Vaikea sanoa, mikä Suomen taloudessa nyt…
Ajan hampaan haukkaisu…
Olen joskus aiemminkin sanonut, että on ihan hyvä juttu, että ihminen vanhenee… Se tuntuu vaan olevan aika monelle hankala asia käsiteltäväksi. Tieten, vaihtoehtoihin nähden ei vanheneminen sinänsä liene ikävä juttu tai mitenkään vaikeaa – aika väistämätöntä se ainakin on – mutta siihen liittyvät oheistapahtumat… Kuten ennen kaikkea se, että ihminen muuttuu vuosiensa myötä. Etenkin tuo…
Kekkosta on kiittäminen
Kekkonen taisikin olla ovela mies! No, tokihan Kekkonen oli ja asemassaan kansakunnan kaapin päällä hänen täytyikin olla monin eri tavoin ovela. Tai paremminkin fiksu. Tuskin hän olisi pysynyt vallankahvassa neljännesvuosisataa, jos hänellä ei olisi valtaan pääsyyn ja siellä pysymiseen tarvittavia avuja. Mitä ne sitten lienevätkään. Tokihan Kekkosen linjauksista, hallinnosta ja virka-ajasta voidaan olla montaa mieltä,…
Päivä Pompeijissa
Joskus alakouluaikoina, ehkä noin 11- tai 12-vuotiaana luin Edward Bulwer-Lyttonin romaanin Pompeijin viimeiset päivät. Kirja oli kirjoitettu vuonna 1834 ja se oli ajan hengen mukainen, mahtipontinen ja dramaattinen. Lapsen mieleen se kuitenkin kolahti – jo kirjan kansikuva oli omiaan saamaan vilkkaan mielikuvituksen ylikierroksille. Sen verran ”järisyttävä” lukukokemus se oli, että taisin lukea kirjan siltä istumalta…
Tuontitavarana suomalaisuus
Liika uteliaisuus voi olla kohtalokasta, mutta otinpa silti ja menin parisen vuotta sitten hurahtamaan erään sangen markkinointihenkisen firman myyntipuheisiin: tilasin itselleni DNA-kartoituksen… Yhtä tyhjän kanssa: saatujen tulosten mukaan olen käytännössä 100-prosenttisesti suomalainen ja sen nyt tiesin sangen hyvin jo ilman tuota testiäkin. No, kolmisen prosenttia siellä oli yllättävää perimää muualta maailmalta tai esihistorian hämäristä, mutta…