Käytiinpä vanhan kolli-herramme kanssa viime keskiviikkona kilpirauhaskontrolleissa. Tai siis hän kävi — minä olin vain autokuski-tukihenkilö(-kassanhoitaja). Tällä kertaa tukihenkilöä ja tsempparia tarvittiinkin: kun homma ei huvita, niin se ei huvita. Piste.
No, herra käyttäytyi sinänsä ihan sivistyneesti. Ei sähissyt, ei purrut, ei raapinut. Ei pas…nut hoitopöydälle.
Kaiken muun hän sitten tekikin.
Tiedän, että kissat ovat notkeita, mutta en osannut kuvitellakaan mihin kaikkeen ne voivat taipua… Kama Sutran kirjoittajan on täytynyt elää kissataloudessa… (Siis, oletan… sikäli kuin olen kirjan sisällöstä yhtään jyvällä… En siis ole lukenut…)
No, lopulta verikoe saatiin otettua: kissa käärittynä pyyhkeeseen, huppu naamalla, minä maaten poikittain hoitopöydällä kissan päällä ja ottaen kiinni, mistä pystyin (ehdin), eläinlääkäri kai jossain pöytätason alapuolella pidellen tiukasti pyyhkeen sisältä huitovasta tassusta, jotta neula ei lipeä. Kolme neulaa ja lukuisia hikipisaroita myöhemmin oltiin viimein finaalissa. Näyte saatu — perjantaille odoteltiin tuloksia.
(Joiden mukaan hormonitasot ovat — taas — käytännössä nollilla. Eli lääke tauolle ja viikon päästä mietitään jatkoa… Ottaa tämä nyt vähän lujille…)