Pentu saapui kotiin torstai-iltana ja ensimmäinen ”oma huone” laitettiin kylppäriin ja saunaan, jonne ovet sai hyvin kiinni ja jossa oli lämmintä ja rauhallista — alvariinsa paikalla ramppaavia kaksijalkaisia karvattomia katteja lukuunottamatta.
Alkuun ei oikein malttanut syödäkään, kun piti tutkia jokainen nurkka ja kulmaus, mutta pian ruoka ja vesi alkoivat maistua. Ruuan päälle naama pestiin antaumuksella. Hyvin oli emo opettanut. Hiekkalaatikkokin löytyi ja käynnit siellä ovat hoituneet siitä lähtien mallikkaasti.
Pikkuinen oppi varsin sukkelaan, että vaikka karvattomilla kateilla on ilmeiset puutteensa, osaavat ne aika hyvin silittää ja rapsutella. Aika pian pieni tuli jo oma-aloitteisesti silittelyetäisyydelle. Masuvillaisiakin vilautettiin lopulta jo ensimmäisen illan aikana. Varovaisen silittelyn myötä osoittautui, että taisimmekin saada taloon varsinaisen kehruukoneen!
Leikkiminenkin alkoi nopeasti. Leluhiiriä kanniskeltiin saunassa sinne tänne ja niitä rökitettiin välillä jo oikein kunnolla. Kilisevä pallo tuntui kuitenkin olevan illan suosikkilelu. Siinä mentiin — seinästä seinään! Ja aina välillä, kun yllätti väsymys, otettiin pieniä nokosia.
Jo ensimmäisen illan aikana pentu kovasti kurkisteli kylppärin lasiovesta, josko taloon pääsisi seikkailemaan laajemmaltikin. Oven takana näytti nimittäin aukenevan ihan outo, iso, kiinnostava maailma. Vaan ei vielä ensimmäisenä iltana kuitenkaan…
Vanhemmat kissat suhtautuivat tulokkaaseen heti alkuun uteliaasti. Kun pieni tuli kotia, molemmat kävivät nuuhkimassa kantokassia. Vanharouva meni aika nopsaan penkomaan metsästyslaatikkonsa herkut ja sitten — nokosille. Häntä ei voinut vähempää kiinnostaa. Eli hän ei osoittanut kovin suurta kiinnostusta tulokkaaseen — ei hyvässä, mutta ei pahassakaan: hieman sähinää kohdatessa, mutta toki kunnon matriarkan täytyy asemansa osoittaakin. Sen kummempia aggressioita ei ole ilmennyt. Pentu väistää kiltisti. Eiköhän tässä aika tee tehtävänsä.
Vanhaherra Miku sen sijaan kävi jo ensimmäisen illan aikana tasaisin väliajoin kylppärin oven takana silmät pyöreinä tarkistamassa, vieläkö se ihmeellinen pikkuotus on siellä. Ja olihan se. Lähimmillään oltiin nenä nenää vasten — välissä vain lasi. Mutta: ei sähinöitä, ei murinoita, lähinnä uteliaisuutta. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Yö rauhoitettiin kaikkien osalta. Pienelläkin oli ollut jännittävä päivä ja iltaa kohden alkoi väsymys selvästi painaa.
Ensimmäistä yötä varten pienelle laitettiin saunaan oma pesä: lattialämmityksen lämmittämässä avoimessa kantokassissa, pehmoisen pyyhkeen päällä olisi turvallista nukkua. Siltä varalta, että olisi tullut ikävä tarhalle jääneitä sisaruksia, laitettiin lattialle Mikun vanha lelukissa. Kun puoliltaöin kävin vilkaisemassa, nukkui pieni lelukissan päällä… Aamulla hän kuitenkin kömpi aamiaiselle kassista. Hyvin unisena, varsin nälkäisenä ja erittäin valmiina uuteen päivään.