On tämä kirjoittelu ollut hieman jumissa viime aikoina. Ei aihepulan vuoksi niinkään, vaan pikemminkin päinvastoin: aiheita olisi vaikka muille jakaa, mutta mihin tarttua tässä arjen muiden kiireiden keskellä?
Tuppaa käymään, kuten turhan usein käy: kun on paljon tekemistä, ei sitten osaa tehdä oikein mitään…
No, eläkepäiviä odotellessa… Niihin vaan taitaa olla vielä aikaa. Ja tuntuu tuo dead linekin siirtyvän vuosi vuodelta…
Mutta kun kerran on leikkiin lähtenyt, niin jotain täytettä blogiin pitäisi saada,…
Kävisikö pieni, kesäinen resepti?
Eli eilinen lauantai-iltapäivä meni kesää tehdessä eli kesäkukkia (viimeinkin) istutellessa. Villasukat olivat visusti jalassa, mutta mieli oli sitäkin kesäisempi!
Illan kähmässä, saunan päälle, oli aika rentoutua ja ottaa pientä ettonetta.
Siippa grillaili kesän ensimakkarat ja oheen muutamia mausteisia possunfilepihvejä. Siihen kylkiäiseksi piti meikäläisen kehitellä jokin kevyt, kesäinen salaatti…
Päädyin mansikkasalaattiin – miltäpä kuulostaa?
Makkara ja mansikka combona voi toki vaikuttaa vähän erikoiselta, mutta minusta ainakin se toimii!
Eli tarvittiin mansikoita (500 g:n rasia), salaattia (tällä kertaa jääsalaattia), reilu nippu tuoretta basilikaa…
…ripaus tai ropsaus (maun mukaan) mustapippuria, grillijuustoa tai vaikka halloumia ja kastikkeeksi makeankirpeää, tummaa balsamicoa. Ynnä tietenkin perinteistä kesäherkkua: varhaissipulin tuoreita varsia.
Ainekset palasiksi/silpuksi, kulhoon ja sekaisin. Helppoa.
Lisukkeeksi tein vielä huijarin krutonkeja. Eli yksinkertaisesti vain paahdoin grahamleipäviipaleita leivänpaahtimessa ja kuutioin viipaleet ”krutongeiksi” — ei tarvinnut ”käryyttää” leivänpaloja rasvassa ja antoi tällaisenaankin annokseen ihan mukavaa rakennetta.
Ja sitten annos lautaselle, viereen tilkkanen punaviiniä ja syömään.
Mansikoiden makeus yhdistettynä juuston suolaisuuteen, basilikan aromikkuuteen ja balsamicon happamanmakeaan kirpeyteen… Hyvää oli minusta ja ilmeisesti muistakin! Kulho ainakin tyhjeni täysin.
Seuraava satsi juhannuspöytään?