”Burgerihaaste” etenee… Vuosi 2023 on jo hyvässä vaudissa ja ollaan jo viikon 6 loppupuolella…
Ja pitäisi osata valita päivään sopiva burgeriteema. Vaihtoehtoja Burgeria!-kirjassa riittää kyllä edelleen, joten se ei ole ongelma – enemmän ongelmana on tuo valinta ja sen vaikeus.
Tälle päivälle sattuvat hauskojen merkkipäivien sattumat eivät oikein natsanneet burgerivaihtoehtoihin. Tänään näyttäisi olleen älä murehdi kaatunutta maitoa – päivä (no, ei ole tapana – mitäpä se murehtiminen hyödyttäisi), lupauspäivä (parempi yleensäkin olla lupailematta liikoja, jos yhtään mitään), Piparminttu-Pipsa -päivä (jostain kumman syystä Tenavat ei ole tullut luettua – taidan olla enemmän Aku Ankka -sukupolvea; tiedän kyllä tyypin ja myös piparminttumakeiset ja -leivokset ovat käypäisiä – piparminttuburgerin ohjetta ei kuitenkaan [onneksi] löytynyt).
Tänään on vietetty myös tyytyväinen sinkkuna -päivää (myöhäistä!), valkoisen T-paivan päivää (tulisi vilu – villaneule ajaa nyt näiden vinkojen aikana edelle), kaiva kitarasi kaapista -päivää (en omista kitaraa ja vielä vähemmän osaan soittaa) sekä elokuvapäivää… Viimeksi mainitusta ehkä olisi voinut jotain keksiäkin, mutta ei, sillä…
…siipan ajatukset kulkivat ihan omia polkujaan. Hän sattui jostain huomaamaan, että tänään on Vatikaanin eli Vatikaanivaltion itsenäisyyspäivä!
Tuotapa en tiennytkään ja myönnän aukon sivistyksessäni. Jotenkin olin aina ajatellut, että Vatikaanivaltiohan on ollut olemassa ”ikuisesti”. No, tavallaanhan se tieten onkin, mutta tällä päivämäärällä vuonna 1929 paavi solmi tuolloisen Italian kuningaskunnan kanssa niin sanotut lateraanisopimukset, joilla Vatikaanivaltiolle taattiin itsenäisyys.
Vatikaanivaltiohan on sattuneista syistä johtuen pinta-alaltaan ja väkiluvultaan maailman pienin valtio (44 hehtaaria ja kansalaisia noin 600). Sen sijaan valtionpäämiehen valta ei ole vähäinen: Vatikaanivaltio on valtiomuodoltaan absoluuttinen monarkia, joka takaa paaville käytännössä ”rajattomat” valtaoikeudet.
Toisaalta lateraanisopimuksissa määrätään, että Vatikaanin on noudatettava ulkopoliittista puolueettomuutta. Tästä ja toisaalta ihan valtion koosta johtuen maalla ei olekaan juuri minkäänlaista suoraa poliittista tai sotilaallista vaikutusvaltaa. Silti voinee perustellusti sanoa että Vatikaanivaltio on kokoaan huomattavasti vaikutusvaltaisempi: Vatikaanivaltiostahan hallitaan katolista kirkkoa, jonka jäsenmäärä maailmanlaajuisesti on 1,25 miljardia… Paavin sanalla on todellakin painoarvoa! Ja, kun muistaa Vatikaanin historian ja sen painoarvon ja perinnön… Pieni suurvalta, voisi sanoa!
Mutta Vatikaanista tuli välitön mielleyhtymä viimekesäiseen Rooman matkaan (ja kyllä, poikkesimme Vatikaanissa, tosin pikaisesti ). Ja, kun Roomaa tai yleensä Italiaa ei voi ajatella ilman, että tulee mieleen italialainen ruoka…
No, toki Italiassa mennään edelleen enemmän pizza- ja pastalinjalla, eivätkä burgerit muutenkaan ole mikään alkuperäinen italialainen ruokalaji (vaikka niitä joka korttelissa nykyään tarjolla onkin…). Mutta, jos otetaankin lähtökohdaksi italialaiset tai sellaisina pidetyt ruoka-ainekset, niin kyllähän siinä löytyy hyvinkin aihioita italialaishenkiseen burgeriin.
Ja, kun kirjassa tuli vastaan mozzarella-burgeriresepti, oli asia selvä: iltapalaksi olisi luvassa mozzarella-pihviburgerit. Eli jonkin sortin italialainen ilta olisi odotettavissa…
Käytännössä: sämpylöiden väliin olisi tällä kertaa änkeämässä paitsi mozzarellajuustoa ja naudanlihaa, myös tomaattia, jäävuorisalaattia ja pinjansiemeniä paahdettuina. Kastikkeena olisi chimichurri-yrttikastiketta, joka kieltämättä on yksi suosikeistani: yrttejä (timjamia, persiljaa, ruohosipulia), valkosipulia, öljyä, punaviinietikkaa, sokeria, suolaa, mustapippuria ja yksi punainen chili, jonka tulisuusaste valikoituu kokkaajan tai syöjien maun mukaan. Ja kaikki ainekset vain sauvasekoittimella iloisesti tahnaksi ja burgeriin. Öljyn määrää säätelemällä tästä saa juoksevampaa ja enemmän ”kastiketta”.
En protestoi.
Hieman tuhtihan tuollainen pihvi-iltapala kiistämättä on, mutta ehkä balanssissa pysytään, jos tasapainotetaan sitä kevyellä salaatilla. Siippa kertoi laittavansa tällä kertaa tortellini-salamisalaattia, jota hän aikoi keventää korvaamalla salamin ilmakuivatulla kinkulla. Tuota noin… Taitaa keventäminen jäädä siihen, että en täytä lautasta tavanomaisen täyteen mittaan…
(On tainnut jäädä mainitsematta, että siippa valikoi näitä salaattiohjeita Kaisa Sillanpään Suuri salaattikirja -teoksesta. Ja burgeriohjeiden taustalla on samoin Sillanpään teos Burgeria! Suuri hampurilaiskirja, minkä lienen aiemmin jo maininnutkin. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu: testaillaan ja ruoditaan nyt näitä kirjojen herkkuja yksi kerrallaan – tähän asti testattuja voi kyllä suositella! Nettikin on toki reseptejä pullollaan, mutta kyllä näillä perinteisillä kirjoilla on edelleen paikkansa meidän huushollissa! Mikä sen mukavampaa kuin sormeilla erilaisista mausteista ja kastikkeista kirjavia sivuja kuola valuen reseptistä toiseen…)
Vilkaisin tuota salaattireseptiä… Sen kehittelijä on kuulemma saanut innoituksensa caesarkastikkeesta.
Salaatin aineksina reseptissä listattiin juustotäytteiset tortellinit, salami (eli nyt kinkku), tomaatit, avokado, tuore kurkku, tummat oliivit, roomansalaatti, parmesaanijuusto ja kastikkeena jogurtti-caesarkastike. No, tieten tortellinit ja kinkku ovat hiukka tymäköitä ettoneeksi, mutta painotetaan tuota kasvispuolta, niin ei nukkuminen murene ruuansulatteluun.
Jälkkäriksi vielä kermaista panna cottaa tai tiramisua. Valmiina kaupan hyllyltä, mutta mitä väliä!
Nyt syödään! Otan huomenna vaikka iltapäivänokoset tai menen illalla ajoissa nukkumaan, jos ensi yö menee vattaa sulatellessa ja unta odottaessa!
Nyt herkutellaan – ei himmailla!