Viikko 5 alkaa olla paketissa. Yleensähän lauantai-ilta on ollut makumatka- tai tänä alkuvuotena ainakin burgeripäivä, mutta siipan työkiireiden vuoksi burgerihaasteen toteutus lykkääntyi tähän sunnuntai-iltaan.
Vaan eipä tuo haittaa. Ja tänäänhän vietetään myös J. L. Runebergin päivää!
Mitään erityisen runebergiläistä ohjetta ei Burgeria!-kirja tarjonnut, mutta ehkä vaahterasiirappi-broileriburgerista löytyy edes hivenen ainesta siihen suuntaan. Olihan tämän vuotisen Runeberg-kaunokirjallisuuspalkinnon ehdokkaana Päivi Liskin ”Erään kanan tarina”. (Voittohan meni Marja Kyllöselle ja hänen teokselleen Vainajaiset.)
No, eipä siippa nyt valintaansa perustellut ja itse asiassa tuo Runebergin päivä–Runeberg-palkinto–kanan tarina -linjaus oli ihan meikäläisen mielikuvituksen siivittämä ja jokseenkin huono aasinsilta, mutta… No, silta kuitenkin…
Toisaalta… Runeberghän oli varsin säästäväinen, ellei jopa nuuka mies, mutta myös hyvän ruuan ystävä, joten siinä mielessä tämä burgeri olisi voinut olla hänelle hyvinkin mieleinen! Osan aineksista perheen ruokataloudesta vastannut Fredrika-vaimo olisi varmasti saanut ilmaiseksi omasta talous-/hyötypuutarhasta, joka hoitaminen oli kuulemma hänen mielipuuhaansa… Ja olettaisin, että taloudesta löytyi myös kana poikineenkin munien ja lihan turvaajina.
Joten… Vaahterasiirappi-broileriburgeria oli joka tapauksessa luvassa:
Otetaan broilerinfileitä yhtä monta kuin on tarkoitus tehdä burgereitakin. Paistetaan leikkeet pannulla molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja maustetaan ne suolalla ja pippurilla. Leikkeet uunivuokaan ja uuniin kypsymään vielä noin kymmeneksi minuutiksi. Kuumennetaan sillä välin hasselpähkinärouhetta ja vaahterasiirappia kattilassa ja kaadetaan tämä kuuma seos sitten fileiden päälle. Ynnä jatketaan kypsennystä uunissa vielä viitisen minuuttia.
Seuraavaksi… Vehnäsämpylän pohjalle tulee rapsakkaa jäävuorisalaattia ja sen päälle kypsä broilerinfilee. Kastikkeeksi päärynä-sinappikastiketta, johon tulee voissa kuullotettua salottisipuli- ja valkosipulisilppua, joka puolestaan maustetaan omenaviinietikalla. Seosta keitetään, kunnes neste on lähes haihtunut. Lisätään kokojyväsinappia ja Dijon-sinappia sekä päärynäsosetta. Perään voi ropsauttaa vielä – jos tarpeen – suolaa.
Ja sitten vain sämpylään ”hattu” päälle ja – voilà!
Kylkiäiseksi siippa valmisti vadelmasalaattia. No, sehän sopi päivän teemaan sikäli, että päivän juhlaleivonnaiseen – Runebergin torttuun – kuuluu juurikin vadelmahillo. Salaattiin tuli siis vadelmia, tuoretta kurkkua, lehtikaalia, valkokaalia, ilmakuivattua naudankinkkua ja krutonkeja. Salaatin kastikkeeksi tuli pesto-vinaigrettea (punaista pestoa, oliiviöljyä, omenaviinietikkaa ja sitruunanmehua). Kaikkinensa: makeaa ja raikasta ripauksella pientä kirpeyttä.
Ja lopputulos:
Ja jälkiruuaksi…?
Mitäpä muuta kuin Runebergin torttuja! Ihan itse tehtyjä ja, vaikka ei ole kovin kaukaa kehujakaan, niin olivatpahan vaan hyviä!!
Näillä eväillä kohti uutta viikkoa!