Tässä on viime aikoina tullut besserwisseröityä oikein urakalla ja paranneltua maailmaa luultavasti hieman pienemmän mittakaavan tuloksilla. Ehkä olisi vaihteeksi aika välillä keskittyä olennaiseen tässä ihmisenä olemisessa.
Eli siihen, miten saa vattansa täytettyä!
Siippa hoiteli päivälliskuviot ja nakkasi vastuun iltapalasta meikäläiselle. Toiveissa oli, että ”jotain hyvää ja mielellään salaattia”. No, perinteiset kuviot käyttöön: mistäpä sitä parempaa saisi kuin siitä kuuluisasta omasta päästä yhdisteltynä siihen, mitä kaapeista sattuu löytymään.
Ja ainahan sitä jotain löytyy. Tällä kertaa löytyi jäävuorisalaattia, tuoretta kurkkua (oman kasvihuoneen antimia – pääsinpäs kehumaan!), punasipulia, paprikaa, chiliä (kehun edelleen: sekin itse kasvatettua), pakkasessa on puolikas pussi maissia ja kuivatarvikekaapissa papuja… Ja kylmälokerossa jauhelihaa. Kaupasta nappasin lenkillä käydessä vielä purkillisen salsakastiketta, caesar-salaattikastikkeen ja pussin taco-maustetta ynnä pikkupussin tortillasipsejä.
Joten: jauheliha pannulle paistumaan ja taco-mauste perään. Pienitään ja yhdistetään kaikki ainekset paitsi, että kastikkeet ja sipsit tulivat tarjolle omissa purkeissaan/kulhoissaan.
Voilá: Ensalada mexicana casera!
Suomeksi: sangen kotikutoinen meksikolainen salaatti. Tai jotain sinne päin. Osapuilleen.
Kelpasi kuitenkin.
Homma hoidettu ja torstai-päivä saatu näin pakettiin.