Alkuvuosi meni siinä määrin siipan burgerihaasteen parissa, että piti ihan ottaa aikalisä burgerikirjoittelusta: tuli jo olo, että ei viitsisi koko blogia pelkillä burgereilla täyttää…
Eli vaikka en ole reseptiikkaa ja analyysiä tänne rustannut, on haaste silti ihan kohtuullisella menestyksellä edennyt. No, totden nimissä ei aivan joka lauantaille syystä tai toisesta ole burgeria ilmestynyt, mutta sangen vaikuttava kavalkadi joka tapauksessa.
Viimeisin burgerikirjoitus taitaa olla peräti helmikuulta, jolloin tarjolla olivat paavilliset mozzarella-pihviburgerit ja sen jälkeen taisin laittaa vielä juttua chorizoburgereista. Sittemmin ruuansulatuksen ovat läpäisseet muun muassa jamaikalainen, blini-, perinteinen juusto- ynnä erikseen vielä neljän juuston burgeri. Ja mitä näitä on ollutkaan… Hyviä ovat olleet – oikein kunnon perusruokaa iltatuimaan ennen nukkumaanmenoa.
Männä lauantaille olivatkin sitten luvassa wieninleikeburgerit.
Mikäpäs siinä, kyllä wieninleike aina maistaa.
Wieninleikehän on, kuten yleisesti tunnettua, Itävallan kansallisruoka. Itävaltalaiset tarjoavat leikkeensä kuulemma usein läpimän perunasalaatin kera. Suomalaiset ovat kansainvälisiä ja napsivat itävaltalaisen leikkeen rinnalla ranskalaisia pottuja! Käyhän se – kai – niinkin.
Käytännössä wieninleike on ohuen ohut, kahdesti leivitetty vasikanlihaleike, joka tarjotaan suoraan pannulta kuumana ja sitruunaviipaleen kera. Jossain olen nähnyt leikkeen päällä myös kapriksia sekä anjoviksia – vai muistanko väärin…? No, nettiä selailemalla tuokin selvisi: itävaltalaiset kelpuuttavat leikkeelleen vain sitruunaa. Sen sijaan muualla maailmalla hifistellään kapriksilla ja anjoviksilla. Voisivatkohan olla perua jostain leikkeen historiasta?
Vilkaisin nimittäin netin neuvolasta hieman tuon leikkeen historiaakin ja kyllähän se kansainvälinen meininki tuntuu sielläkin suunnalla jatkuvan:
Alkujaan ruokalaji on ollut tarjolla muinaisen Bysantin juutalaisten ruokapöydissä. Sieltä maurit omivat sen itselleen ja veivät saaliinaan Espanjaan, josta leikkeen voittokulku jatkui Italian Lombardiaan. Italialaiset italialaistivat sen ryhtymällä kutsumaan sitä nimellä cotoletta alla milanese. Eli suomeksi se on proosallisesti milanonleike.
Mutta, kun on reissuun päästy, niin eipä jätetä matkaa puolitiehen:
Italiasta leike matkasi sittemmin 1830-luvulla Itävallan Wieniin, sai myös siellä uuden nimen – ja samalla suursuosion. Jossain vaiheessa leike on kulkenut myös Sveitsin kautta ja siellä reseptiä muokattiin lisäämällä täytteiksi kinkkua ja juustoa. Suomalaiset kutsuvat tätä sveitsiläistä versiota, yllätys yllätys, sveitsinleikkeeksi. Paikallisten suussa se on cordon bleu. Sanatarkka käännös tuosta olisi sininen nyöri – mistä lie moinen nimi tullut!
Mutta niin tai näin. Laajalti tunnettu herkku tämä on – on versio sitten millainen tahansa.
Ja sitä reseptiikkaa:
Ohjeessa kehotettiin tekemään leikkeet possun ulkofileestä, mikä itävaltalaisittain on kai suoranainen pyhäinhäväistys ja luultavasti wieniläiskokit repisivät moisesta valinnasta kuullessaan vähintäänkin kokinhattunsa (vaikka itävaltalainen ruoka muutoin onkin varsin sianlihapainotteista).
Broileri tai nauta, joista löytyi myös ohjeita, saisi heidät varmaan heittäytymään Stephansdomin torneista! No, ei kerrota heille tätä lihavalintaa…
Eli leikataan file viipaleiksi ja nuijitaan ne ohuiksi. Leivitetään leikkeet vehnäjauho-suola-pippuriseoksessa, vatkatun kananmunan keltuaisen ja veden seoksessa ja viimeiseksi vielä korppujauhoissa. Jos pitää oikein paksusta ja rapeasta leivityksestä voi tuon paneroinnin tehdä kahteen kertaan. Ja sitten paistetaan leikkeet voi-öljyseoksessa tai jos haluaa oikein tirisevää leikettä, käytetään runsaasti pelkkää voita, joka kuumennetaan vaahtoavaksi. Sen jälkeen ei pystykään enää sanomaan kumpi herahtaa enemmän kielelle: vesi vai rasvapisarat…
Yhdistetään leike, pretzelsämpylä, hapankaalisalaatti, tomaattiviipaleet ja tammenlehtisalaatti. Se on siinä.
Vaan ei ollut kauaa: wieninleike on, no, wieninleike ja, kun lisukkeetkin olivat maistuvia, ei burgerin tuhoamisessa kauaa nokka tuhissut. Hyväähän tuo oli. Jaksoi jatkaa viikonlopun viettoa hyvillä mielin.
Vaan sattuipa Wikipediasta silmään erään henkilön lausahdus – tiedätkö tai arvaatko, kuka ja missä on sanonut seuraavaa:
”Wiener Schnitzel, Lager Beer und Sauerkraut. Mit der ach hic.”
Siinpä pientä pähkinää alkuviikon iloksi! Jos ei aukene suoraan, niin vastauksen voi tsekata Wikipediasta wieninleikkeen kohdalta.