Björn ripusti villasukkaa ikkunalaudalle ja katsoi vuoria. ”Tänään tulee Askasleikir”, hän sanoi. ”Toivottavasti hän pitää puurosta.” Äiti nauroi. ”Toivottavasti sinä et ole ollut tuhma – muuten saat perunan.”
Keittiössä tuoksui hangikjöt ja laufabrauð. Isoveli kertoi siskolle tarinaa jólakötturinnista – suuresta mustasta kissasta, joka kulki jouluyönä ja etsi lapsia, joilla ei ollut uusia vaatteita. Pikkusisko kuunteli silmät ymmyrkäisinä, eikä selvästikään tiennyt mitä ajatella. Björn silitti uutta villapaitaa. ”Minä sain tämän – joten olen turvassa.”
Yöllä Björn heräsi ja hiipi ikkunalle. Sukassa oli pieni lusikka – hopeinen ja kaiverrettu. Hän hymyili. ” Askasleikir kävi – ja oli kiltti.” Hän vilkaisi vuoria. Ehkä siellä liikkui jo seuraava poika – Hurðaskellir, joka paiskoi öisin ovia.
Jouluaattona kaikki 13 poikaa olivat käyneet. Björn sai monta pakettia: uuden pipon, pipareita ja kirjan, jossa kerrottiin joulupoikien seikkailuista… Hän luki ääneen: ”Pylsuþjófurinn stal tenglunum, en skildi eftir skeyti: ’Takk fyrir snakkið!”
Kun Björn meni nukkumaan, hän kuiskasi: ”Kiitos, että kävitte.” Ja huokaisi vielä ennen kuin nukahti: ”Ja hyvä, että joulukissa pysyi vuorilla.”
***
Islannin joulu on täynnä mystiikkaa, vanhoja taruja ja erikoisia hahmoja – ei yhtä joulupukkia, vaan kolmetoista joulupoikaa. Islannissa joulun aika alkaakin jo 12. joulukuuta, kun ensimmäinen jólasveinar eli joulupoika saapuu vuorilta. Heitä on yhteensä 13, ja jokaisella on oma nimi, luonne ja kepponen. He ovat ilkikurisia, mutta eivät pahantahtoisia. Stekkjastaur (Aidantolppakaveri) on puujalkainen, lampaita hätyyttelevä; Stúfur on nimensä mukaisesti lyhyt kaveri, jolla on tapana varastella kattiloita ja pannuja syödäkseen niissä olevat ruuantähteet; Bjúgnakrækir (Makkaranpihistäjä) on erikoistunut pihistämään katonrajassa orrella olevia savustettuja makkaroita… Ja niin edelleen…
Lapsilla on tapana ripustaa sukka ikkunalaudalle odottamaan joulupoikien käyntiä. Jos lapsi on ollut kiltti, sukasta voi aamulla löytyä pieni lahja – jos taas lapsi on ollut vähemmän kiltti, on sukassa peruna.
Joulupoikien ohella jouluna kulkee kylillä suuri musta kissa. Se vie mukanaan ne, jotka eivät ole saaneet uusia vaatteita. Lasten toivelistalla onkin usein joulun alla uusia vaatteita.
Islantilaisella jouluaterialla on usein tarjolla hangikjöt (savustettua lammasta), laufabrauð (ohutta paistettua leipää) ja makeita jälkiruokia.
Joulun perinteisiin kuuluvat tarinat joulupojista ja vanhojen kansanlaulujen laulaminen.
Islannin joulu on ehkä hieman pelottava, mutta silti täynnä iloa ja yllätyksiä.