Aina lapsena jopa ihmettelin tätä joululaulua – en sitä kovin jouluisena osannut edes pitää:
Ensin laulussa oltiin kiistämättä joulussa ja perinteisissä joulutunnelmissa: vastasyntynyt lapsi nukkui tyytyväisenä, vaikka vuode olikin sangen vaatimaton.
Kaikki hyvin.
Sittemmin lapsi varttui äitinsä hyvässä hoivassa ja pian hän olikin jo aikuinen ihmisten keskuudessa – ja kaiketi hyvin suosittu henkilö. Tai näin ainakin laulussa mainituista ilmeisen runsaista kukkamääristä voisi päätellä.
Mutta elämä ei mene aina, niin kuin olettaisi: hän, joka oli vielä hetki sitten viaton lapsi, olikin nyt jo mies, joka tuomitaan syyttömänä äärimmäiseen rangaistukseen.
Lapsena laulua ei voinut käsittää: joulun tarina sai kertaheitolla synkemmän sävyn… Jollain tasolla laulu jätti mieleen pysyvän jäljen ja tunteen elämän epäoikeudenmukaisuudesta.
Missä olivat suojelusenkelit, kun heitä olisi tarvittu?
Katselivat sivusta?