Olisin voinut miltei vannoa, että ollaan vielä elokuussa! Vaan ei, tunnustettava on, että kesäkuukaudet ovat nyt ansiokkaasti takanapäin ja edessä ovat syksyn riennot. Mitä ne sitten tulevatkaan olemaan – luultavasti ihan sitä perinteistä, sangen tavallista arkea iloineen ja suruineen. Ja pienine juhlahetkineen. Jokaisesta päivästä löytyy kyllä juhlimisen aihetta, isompaa tai sitten pienempää. Jos ei löydy mitään virallisempaa juhlan aihetta, täytyy sitten kehitellä jotakin…
Eilen olisi ollut hyvä juhlan aihe: suomalaisen ruuan päivä. Se vain jäi nyt valitettavasti tämän suht’ kiireisen viikon jalkoihin, vaille hyvinkin ansaitsemaansa huomiota. Mutta koetetaan niveltää se tämän illan ruokatarjoiluihin jollain lailla! Voihan sitä tieten sanoa, että suomalaisen ruuan päivä on joka päivä. Jollain lailla ainakin.
Mutta, mutta… Tällekin päivälle on riittänyt pienoista matalalentoa ja syömiset ovat olleet vähän mallia ”nappaa lennosta, mitä kaapeista löydät”. Ilta on jo suht’ pitkällä, joten mihinkään kovin mittaviin kokkailuihin ei enää oikein viitsi ryhtyä. Jotain evästä sitä kuitenkin vielä kaipaisi…
Vanha tuttu Webcalin hauskat merkkipäivät antoi vinkkiä pulmaan. Sen mukaan tänään on yrittäjän päivä – onnea ja jaksamista heille; moni on tiukilla näinä korona-aikoina – sekä myöhästy jostain -päivä… No, se jäi kaikesta haipakasta huolimatta nyt väliin… Pitsipäivä – kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta taitaa sekin jäädä nyt juhlimatta… Lisäksi tänään on juustopizzan päivä sekä kansainvälinen pekonipäivä.
Pitsaa syötiin parisen iltaa sitten, joten sitä päivää tuli tietämättään juhlistettua jo etukäteen. Mutta pekonista kotikokkimme sai inspiraation ja päätyi tekemään vietnamilaisia banh mi -patonkeja.
Banh mi -leivissä on kyse täytetyistä patongeista. Patonkihan on lähtöisin Ranskasta, joten sen yhteys Vietnamiin voi herättää kysymysmerkkejä. No, selitys on sinänsä varsin looginen: Ranskan siirtomaavallan aikana (noin 1880-luvulta 1950-luvulle) patonki kotiutui Vietnamiin. Paikalliset asukkaat versioivat tästä kuitenkin aivan omanlaisensa, omaan kulttuuriinsa soveltuvan ruokalajin.
Banh mi -patongeista näyttää olevan ohjeita varsin monenlaisia ja niiden täytteissä voi sanoa vain mielikuvituksen olevan rajana: ne voi täyttää oikestaan aivan millä vain. Täytteeksi sopivat porsaanliha, naudanliha, kana, makkara, lihapullat… Kotoinen ”chefimme” päätyi juurikin pekonipäivän kunniaksi paistettuun pekoniin ja lisäksi tuli hänen ”enemmän on enemmän” -mottonsa mukaisesti myös hieman kanaa, possunfilettä sekä chilissä, inkiväärissä ja soija- ja kalakastikkeissa marinoitua naudanlihaa. Toinen keskeinen – ja oikeastaan välttämätön – banh mi -täyte ovat pikkelöidyt vihannekset. Näihin kotoisiin sämpylöihin tuli rapsakkaa retikkaa, porkkanaa, kurkkua; marinadiksi riisiviinietikkaa ja ruskeaa sokeria sekä ripaus suolaa. Lisää aromia sämpylät saivat päälle ripotelluista vihreästä chilistä ja tuoreesta korianterista. Mutta: banh mi ei ole banh mi, jos siihen ei laiteta pohjalle maksapasteijaa – se on se ”juju” näissä patongeissa. Jos maksapasteija ei kuulu suosikkeihin, on majoneesi vallan käypä vaihtoehto.
Tunnustettakoon kuitenkin, että patonki tuli korvattua tavallisilla vehnäsämpylöillä… No, tällaisten kulinarististen ”sääntöjen” rikkominen ei liene suuren suuri synti?
Ja sitten herkuttelemaan!
Tähän loppuun vielä ajankohtaan sopivaa vanhan kansan viisautta: vanhan kansan mukaan talvi tulee yhdeksän viikkoa viimeisen syyskuun ukkosen jälkeen… Hmmh… Eilen ainakin jyrähti (ja ihan kunnolla), joten sen mukaan talvi alkaisi marraskuun toisella viikolla. No, jäädäänpä seurailemaan: josko ukko vielä jytisyttelisi ja talven tulo viipyilisi vai etsinkö villasukat marraskuuhun mennessä. Laitetaanpa ajankohta huvin vuoksi muistiin kalenteriin…