Ottaa se nyt lujille!
Hallituksen muodostaminen nimittäin. Toisaalta en ihmettele: on siellä sen verran ristiriitaista sakkia palaveeraamassa, että viehän se aikansa, että takki valmiiksi saadaan – tai ainakin se taskuliina…
Vaan tokkopa hommaa edesauttaa, jos sivusta heitetään koko ajan uusia argumentteja käsiteltäviksi. Kuten nyt viimeisimpänä julki tullut kristillisdemokraattien vaatimus, että terveydenhuollon henkilökunnalle tulisi taata omantunnon vapaus eli oikeus kieltäytyä avustamisesta abortin teossa, jos po. hoitopuolen edustajan omat eettiset perusteet eivät aborttia salli.
No, onhan tuossa kieltämättä iso, vaikea ja tärkeä kysymys. Elämän ja kuoleman valintoja. Mutta silti… Ei se minusta ole aihe hallitusneuvotteluiden keskiöön nostettavaksi, eikä edes sivujuonteeksikaan. Tyrmätyksihän sen käsittely tulikin.
Itse mietin, jos nyt oikein tylysti asian ilmaisen, että jos abortti on jollekin hoitohenkilökunnan edustajalle eettinen ja/tai moraalinen ongelma, niin aina löytyy joku toinen, jolle se ei ole. Eli eiköhän näistä kysymyksistä voi keskustella tarvittaessa ihan siellä työpaikkatasolla – kun tuntuu muutenkin tuo paikallinen sopiminen olevan päivän sana.
Toisaalta, eivätköhän useimmat mihin tahansa ammattiin kouluttautuvat / työhön ryhtyvät tiedä, mihin ovat lähtemässä ja mitä voipi olla tulossa vastaan. Jos ei ole valmis ottamaan vastaan kaikkea ”mitä annetaan”, niin ehkä kannattaa miettiä ammatinvalintaa vielä uudemmankin kerran.
On muitakin ammatteja, joissa työntekijä joutuu vastaavantapaisten eettisten omantunnon kysymysten äärelle isommassa tai pienemmässä mittakaavassa, jopa elämän ja kuoleman kysymyksiin liittyen. Jos/kun halutaan keskustella työntekijöiden oikeudesta kieltäytyä eettisillä perusteilla heille kuuluvista työvelvoitteista, niin ehkä asiaa on syytä pohtia laajemminkin, eikä vain yhden ammattikunnan näkökulmista.
Mutta, mutta… Tuo omantunnonvapauskysymys ei nyt yksin ollut se, mikä tässä Essayahin esityksessä nosti ärsytyskynnystä. Abortteihin liittyvät kysymykset – liittyivät ne sitten henkilökunnan omantunnonoikeuteen tai itse toimeen äidin tai sikiön/lapsen näkökulmasta – ovat vaikeita monin tavoin ja monella tasolla. Silti kysymyksen nostaminen tällä tavalla tarkoituksellisesti ”tikunnokkaan” on minusta – suoraan sanottuna – melkoista hurskastelua ellen jopa pahemmin sanoisi.
Vaatinee perusteluita?
Tuoreempaa tietoa en löytänyt, mutta THL:n mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2021 noin 7600 aborttia. Kaikkinensa lukumäärä on ollut jo vuosien ajan laskeva. Huolehtimalla koulutuksesta, valistuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollosta se tullee olemaan laskeva jatkossakin. Pienenevä kysymys siis. Ja hyvä niin.
Sen sijaan köyhissä oloissa eläviä lapsia oli Suomessa vuonna 2020 Itlan mukaan kaikkiaan noin 100 000. Suomen köyhyysraportti 2022 maalasi synkkeneviä tilastoja ko. vuodelle: köyhiä lapsia oli jo noin 130 000!!!
Melkoinen lisäys parissa vuodessa…
Kasvava ilmiö?
Lapsiköyhyys, lisääntyvä lapsiköyhyys, on sivistys- ja hyvinvointivaltion häpeätahra ja sille ennemminkin pitäisi tehdä jotain!
Jos lapsi jätetään kärsimään köyhyydestä, jäämään vaille riittävää huolenpitoa, ravintoa ja vaatetusta, kärsimään terveydellisistä ja/tai oppimisvaikeuksista erityistuen vähäisyyden vuoksi, altistumaan turvattomuudelle, väkivallalle ja hyväksikäytölle ja syrjäytymään tästä yhteiskunnasta, niin tulevaisuudessa Suomessa on taatusti muita ja laaja-alaisempiakin huolenaiheita kuin abortinvastaisten hoitajien eettiset periaatteet!
Kannattaisi maamme poliitikkojen keskittyä etsimään – ja ennen kaikkea löytämään! – toimia, joilla saataisiin tänne jo syntyneiden, vähäosaisten ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten asioita paremmalle tolalle ennemmin kuin murehtia th-henkilöstön oikeuksia valintoihin.
Nykypäivän lapset ovat tulevaisuuden vanhempia. Se, millaiset elämän eväät heille nyt annamme, ratkaisee osaltaan myös sitä, pysyvätkö aborttitilastot laskevina myös tulevaisuudessa.
Joten: poliittiset pelit sikseen ja töihin!