Liika uteliaisuus voi olla kohtalokasta, mutta otinpa silti ja menin parisen vuotta sitten hurahtamaan erään sangen markkinointihenkisen firman myyntipuheisiin: tilasin itselleni DNA-kartoituksen…
Yhtä tyhjän kanssa: saatujen tulosten mukaan olen käytännössä 100-prosenttisesti suomalainen ja sen nyt tiesin sangen hyvin jo ilman tuota testiäkin. No, kolmisen prosenttia siellä oli yllättävää perimää muualta maailmalta tai esihistorian hämäristä, mutta muutoin tulos oli, kuten todettua, sangen suomalainen.
Vaan asia johtaa toiseen ja siitä päästäänkin kohta jo kymmenenteen. DNA-selvityksen myötä tuli mahdollisuus ryhtyä harrastamaan sukututkimusta ja se olikin sitten menoa siltä seiso… siis sohvalla istumalta!
Totuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että en ole tuota hommaa nyt niin kovin tosissani ottanut. Lähdetietoja voisi tarkistaa ja verrata arkisto- ymv. tietoihin paljon tunnollisemminkin, mutta kai näissä ”löydöissäni” jotain totuuspohjaakin on…
Kuten todettua, sukujuuret ovat Suomessa ja sangen vankkaa talonpoikaista sukua onkin! Vähän jokaisen sukuhaaran suunnalta. Muutama pappi ja ruotusotamies, vouti, lampuoti tai käsityöläinen sieltä seasta löytyy, mutta muutoin mennään vakaasti kotoisella talonpoika-torppari-akselilla ja jokseenkin tymäkästi Suomen läntisiä ja eteläisiä kamaroita asustellen. No, kyllähän ne tunnetut hapansilakat – Sursillin suvun jäsenet – verta vetävät tuonne läntisen naapurin puolelle länsipohjan alueille (kuten jopa puolella miljoonalla muullakin suomalaisella), mutta sen verran on tässä vuosisatojen kuluessa tuo länsipohjalainen veri vapissut, että sen rauta-arvot ovat ruostuneet suomalaiselle tasolle.
Notta näin…
Aloin jo henkseleitäni paukutella ja viittä vaille elvistellä perinpohjaisella suomalaisuudellani, kun yksi sukuhaara aiheuttikin ”tutkimuksiini” äkkikäänteen. Kyseistä sukuhaaraa oli jo aiemmin tutkittu, joten en siihen alkujaan juuri puuttunut. Jossain vaiheessa sitten ryhdyin jatkamaan siitä, mihin po. tutkimuksen tekijät olivat jääneet – eli vaiheeseen, jossa kotomainen ”lähisuku” vaihtuu vähän ajallisesti kaukaisempaan.
Ja sen jälkeen kyyti olikin sitten, no, ei kylmää sentään, mutta… Jouduttiinkin muille maille vierahille. Sukulinjat kulkivat Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan ja niiden kautta Saksaan. Ja, mitä taaemmas ajassa kuljettiin, niin sitä laajemmalle kulkivat myös esivanhempien reitit…
Menikin mielenkiintoiseksi. Täytyy sanoa, että näitä löydöksiäni olen koettanut tarkistaa niin perusteellisesti kuin se kotisohvalta käsin, internetin ihmemaata hyväksikäyttäen on ollut mahdollista. Hieman olen kolunnut myös kirjastoja ja käynyt myös penkomassa yliopistojen kirjakokoelmien aarteita. Laiskanpulskeana en silti ole sen syvällisempiin etsintöihin lähteä. Ehkä olisi pitänyt… Tai totuuden nimissä pitäisi.
Olen koettanut verrata omia ”tuloksiani” myös muiden alan harrastajien sukupuihin ja löydöksiin, mutta näihin suhtaudun yhtä varauksellisesti kuin omiini: väärinymmärrysten ja – tulkintojen riski on turhan suuri. Meinaan, kun yhtä sukupuun haaraa ryhdyin seurailemaan, niin sen mukaan olisin suoraan Odinin ja muutaman muun Pohjolan jätin jälkeläinen. Ja kai siellä tuli vastaan Romuluskin. Tai sitten se oli Remus… Ainakin kolme versiota Napoleonin perhesuhteista löysin ja olikohan siellä parisen hevosvarastakin, joita ainakaan en tunnista sukuun kuuluviksi. No, korostettakoon, että nuo nyt olivat täysin ”hatusta heitettyjä” esimerkkejä, mutta joka tapauksessa terveeseen (itse)kritiikkiin ja varauksellisuuteen muidenkin osalta on tarvetta. Välillä vähän enemmänkin. Hupiveikkojakin tuntuu alalla riittävän.
Mutta joka tapauksessa ne tiedot, jotka nyt jollain lailla eri lähteistä olen saanut varmistettua, antavat ainakin nyt sen verran osviittaa, että sangen moninaisilta suunnilta on osa sukujuuristani peräisin – niin Euroopasta kuin tuolta Keski-Aasian suunnaltakin (josta myös oli sitä DNA:ta hivenen, mikä osaltaan vahvistaa tulkintojani/löytöjäni).
Joten…
Mitäs nyt?
Olenko minä sittenkään suomalainen? Vai joku… mikä lie… kansojen sekametelisoppa??
No, enpä minä sukuni historialle mitään voi! Jossain vaiheessa on joku niin ajallisesti kuin ehkä maantieteellisestikin kaukainen sukulaiseni ajautunut tavalla tai toisella näille Pohjolan raukoille rajoille, raivannut korpiin torppansa, tehnyt töitä ja hankkinut leipänsä, kasvattanut perheensä, antanut heille eväitä elämään… Ja siitä edelleen sukupolvi toisensa jälkeen. Ja siinä sivussa suomalaistunut suomalaistumistaan.
Ja minä olen se lopputulos. Ja edelleen minun lapseni. Ja niin edelleen… Ja toki muutkin perheenjäseneni ja sukulaiseni yhtä lailla (ja siinä sivussa puoli Suomea…).
Toisaalta, tokkopahan nuo muutkaan ”perisuomalaisiksi jääneet/osoittautuneet” sukuhaarani ovat tänne tupsahtaneet viimeisimmän jääkauden mannerjäästä (vaikka suvun satunnaisten savolaisten eppäilenkin pulpahtanneen konnuilleen jostain Ancylusjärven pohjasta…)! Kyllä kaikki ovat tänne jostain muualta päätyneet! Kaikkien osalta ei vain ole lähdeaineistoja, jotta suvun saloja pääsisi kaivelemaan pidemmälle. Kiitos Kustaa Vaasan verotusinnon ja Turun piispa Isak Rothoviuksen papistolle antamien ukaasien on sentään mahdollista löytää joitakin tietoja 1600- ja jopa 1500-luvulle saakka. Ei aina, mutta välillä tulee vastaan näitäkin osumia. Ongelma vain, että ne ruokkivat uteliaisuutta edelleen…
Mutta, mutta palatakseni tuohon ”maahanmuuttoon”… Kun se on tapahtunut niin hissuksiin, vaiheittain ja aikojen saatossa – yksi esi-isä tullut tuolloin, toinen myöhemmin ja niin edelleen – niin voi kai jo sanoa, että minusta on jo muovautunut ehta suomalainen?
Sellainen itseensä ja elämäänsä jokseenkin tyytyväinen kansalainen, joka omalla pienellä panoksellaan koettaa edesauttaa tämän maan ja kansan parasta (mitä se sitten tarkoittaakaan) säätä valitellen, veroja kiroten (vaikka maksaakin niitä lopulta ihan mielellään) sekä virkamiehiä ja hallitusta tilaisuuden tullen sopivasti haukkuen.
Jokohan tässä voisi mennä itse aiheeseen?
Tuo alkuvuodatus sukututkimuksesta ei nimittäin ollut suinkaan se pääpointti, vaan lähinnä hiukkasen (ja turhan laajalti) harhautunut johdatus asiaan:
Eli viimeaikaiseen kohuun Riikka Purran rasistisista ja maahanmuuttovastaisista sanomisista.
No, ei nyt sentään. Purra vastaa itse sanomisistaan ja tekemisistään. Silti, osin hänen sanomisensa myötä, jäin miettimään tätä muualta tullutta/tuotua suomalaisuutta suhteessa nykyiseen maahanmuuttoon. Sen eettisen ja moraalisen peruskysymyksen voisi – tavallaan – kiteyttää siihen, mikä oikeuttaa meidät tänne aiemmin ehtineet lyömään ovet kiinni näiltä vähän jälkijunassa perässä tulevilta? Sekö, että nyt eletään reilu sata vuotta sitten muodostetussa Suomi-nimisessä valtiossa ja siellä asuminen on meidän tänne sitä ennen ehtineiden suomalaisten etuoikeus? Eikä sitä lintukotoa saa enää, ei nyt, eikä tulevaisuudessakaan, tulla kukaan taikka mikään muualta häiritsemään!?
Ei, vaikka Suomi vanhenee ja lisää nuorempaa ja nuorta väkeä tarvittaisiin huolehtimaan verokertymästä ja tehtävistä töistä. Työvoimasta on syystä jos toisestakin pulaa, mutta vaikea on tuota tilannetta muuttaa. Syntyvyys Suomessa on laskenut vuosi vuodelta, eikä suunta taida siitä esivallan mahtikäskyilläkään muuttua.
Ja, kun lisäksi uusi hallitus on ottanut tavoitteekseen tehdä työntekemisen raamit muualta tänne töihin ja ylipäätään maahan haluaville sellaisiksi, että työllistymistä tässä maassa voi sen jälkeen pitää jo pienenä ihmeenä!
Hallitusohjelmaa tarkastellessa tulee muutoinkin kuva, että luvassa on myös lisää byrokratiaa ja tehtävää (muutoinkin jo äärimmäisen raskautetulle julkiselle sektorille) sekä toisaalta syrjäytymistä heikoimmassa asemassa oleville sekä eriarvoista kohtelua ihmisten välille, vaikka syntyperästä riippumatta tavoite olisi opiskella ja työllistyä ja kantaa sitä omaa kortta yhteiseen kekoon!
Vai mitä tulisi ajatella seuraavista hallituksen tavoitteista:
Hallituksen lähtökohtainen tavoite on, että maahanmuuttopolitiikkaa kiristetään, Suomen apu kohdistetaan kaikkein hädänalaisimmille ja turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttö estetään. No, ei näissä kahdesssa jälkimmäisessä sinänsä mitään: heikkoja on autettava ja mielellään tosiaankin aloitettava niistä heikoimmista. Toisalta järjestelmän – minkä tahansa järjestelmän – väärinkäyttö ei ole hyväksyttävää ja, totta kai, laittomuuksiin syyllistyvät tulee saattaa vastuuseen, oli kyseessä sitten väärin perustein turvapaikkaa hakeva yksilö tai vaikka – keksitään nyt tämmöinen esimerkki – yhteiskunnan tukirahoja häikäilemättä toiminnassaan hyödyntävä turvapaikkapalveluita tarjoava suomalainen yrittäjä, joka pohjimmiltaan ajaa vain omaa etua ja varjelee härskisti bisneksiään… Tai kuka tahansa väärin toimiva.
Silti… Avuntarvitsijoiden määrän – pakolaisten – määrän rajaaminen kolmannekseen nykyisestä tuntuu rajulta suunnitelmalta. Apua annetaan vain tietty määrä riippumatta siitä, kuinka paljon avuntarvitsijoita on? Miten suuren katastrofin kohdatessa rajataan ne heikoimmassa asemassa olevat? Apua annetaan 500:lle, mutta entä jos apua tarvitseekin 600 tai 700…? Miten tämä suhteutuu Suomen kansainvälisiin asiaa koskeviin sopimuksiin?
Lisäksi myös maassaolon edellytyksiä tiukennetaan useilla eri toimenpiteillä. Tavoitteena on vahvistaa työperusteista maahanmuuttoa ja kotoutumista, mutta auttaako asiassa, jos esimerkiksi toteutuu suunnitelma, että työperusteinen oleskelulupa raukeaa, mikäli henkilö ei yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen onnistu löytämään uutta työpaikkaa?
Melkoiseen souviin ajetaan myös työnantajat ja maahanmuuttoviranomaiset, jos työnantajien velvollisuuksiin lisätään ukaasi, että maahanmuuttajn työsuhteen päättymisestä tai muutoksista on ilmoitettava po. virastolle rangaistuksen uhalla. Toisaalta vastaavaa byrokratiaa toisi päätös, että turvapaikka myönnettäisiin jatkossa enintään kolmeksi vuodeksi, minkä jälkeen henkilön kansainvälisen suojelun tarve pitäisi arvioida uudelleen. Nytkin käsittääkseni asioiden käsittelyajat ovat pitkät ja muutoksenhakuprosessit pidentävät prosesseja entisestään.
Proobuskaa pukkaa toisen perään… Maahanmuuttovirasto on jo valmiiksi ylityöllistetty. Jos maahantulon edellytykset ovat olleet tullessa kunnossa, niin…???
Toisaalta tänne opiskelemaan tulevat… Jatkosssa heillä ei ole enää lupaa hakea toimeentulotukea oleskeluvan perumisen uhalla. No, eipä tuota oikeutta ole suomalaisillakaan opiskelijoilla: ota ensin lainaa!! Lähtökohtaisesti voisi olettaa, että jos joku on tullut tänne opiskelemaan, niin rahoituspuoli lienee mietitty jo ennakolta. En tunne noita kuvioita tai niihin liittyviä järjestelmiä, mutta hieman tämä mietityttää. Hetkellisten, vaikka sairastumisesta johtuvien talousvaikeuksien vuoksi häädetään joku lahjakas, potentiaalinen tuleva nobelisti kesken opintojen pois Suomesta? Kenen etu se on?
(Ihmettelen myös ukaasia leikata yleensä opiskelijoiden asumistukea: leikkaus tekeepi useamman kympin loven opiskelijoiden usein muutoinkin tiukkaan budjettiin – siinä on sitten vaikka puolen kuun opiskelijahintaiset ruokailut pelissä… No, tämä nyt oli sivujuonne, eikä varsinaisesti liity itse asiaan.)
Muutoinkin maahanmuuttajien ja Suomessa pysyvästi oleskelevien sosiaaliturva ja etuudet halutaan näemmä erottaa toisistaan. Tarkoituksena kuulemma on, että Suomeen pysyvästi asettuvilla henkilöillä on oikeus täyteen sosiaaliturvaan, kun taas maahanmuuttajilla on rajoitettu sosiaaliturva. Mitähän tämä käytännössä tarkoittaa? Ihan kettuillakseni kysyn, saako maahanmuuttaja, joka lopulta sitten jääkin tänne pysyvästi, jotain kompensaatiota menettämistään tuista? Toisaalta, mitä kaikkea maahanmuuttajilta halutaan rajata pois? Tulee vähän olo, että on ihmisiä – ja sitten on ihmisiä. Osalla on hallituksen mielestä ilmeisesti erilaiset perustarpeet ja muutamat ovat kuulemma oppineet elämään auringonvalolla! Se tieten on vähän hankalampi juttu näin Pohjolan pitkän ja pimeän talven aikana – no, pieni paasto tekee aina terää… Kesällä saapi sitä aurinkoenergiaa sitten enemmänkin, joten kannattaa silloin tankata!
Hallitus on myös kaavaillut, että pysyvän oleskeluluvan saaminen edellyttää jatkossa kuuden vuoden asumisaikaa Suomessa, kielitaitotestin onnistunutta suorittamista, kahden vuoden työhistoriaa ilman pitkäaikaista työttömyyttä tai toimeentulotukea. Lisäksi pitää elellä nuhteettomasti. Jaa-ah… Tuo asumisaikavaatimus kyllä täyttyy, mutta muilta osin taitavat vaatimukset jäädä täyttymättä aika monelta niin sanotulta kantasuomalaiseltakin: Työttömiä on jonoksi asti ja toimeentulo monella syystä tai toisesta horjuvaa. Ja somekirjoittelua seuratessa tuntuu, että tuo kielitaitokin on turhan monelta taantunut jopa olemattomiin sitten kouluaikojen. Tai sitten käytöstavat… Minnekäs nämä tapaukset voisi palauttaa? Tokko äitikään takaisin huolii…?
No, vanha totuus: rahalla saa ja hevosella pääsee. Hallitus myöntää poikkeuksena, että pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää jo neljän vuoden asumisajan jälkeen jos vuositulot ovat yli 40 000 €, takataskusta löytyy todistus suoritetusta korkeakoulututkinnosta tai on muutoin ansioitunut työhistoria. Vaan noilla ansioilla maahanpyrkivälle löytyy taatusti paikka auringosta muualtakin Euroopasta! Ei Suomi mikään ensisijainen ja tavoiteltava onnelan automaatio kaikille ole, vaikka maailman onnellisimmaksi sitä tituleerataankin. Toisaalta, jos vastaavat ehdot ulotettaisiin kantaväestöönkin, niin taas hupenisi Suomen väkiluku! Ollaan kohta sukupuuton partaalla! No, ehkä ei kuitenkaan (onneksi).
Kaikkinensa: omituista.
Jos ihminen syystä tai toisesta päätyy tai jopa haluaa tulla Suomeen, on valmis kunnioittamaan maamme lakeja, kulttuuria ja tapoja, tekemään työtä ja kotoutumaan niin sanotusti kunnon kansalaiseksi, niin mitä väliä sillä, mistä tai miten hän tänne tulee!? Siinä vaiheessa on enemmän kuin syytä auttaa mie… siis henkilöä mäessä, niin saadaan hänestä vielä oiva veronmaksaja.
Mikäli lähdetään olettamuksesta, että Suomeen muualta tulevat ovat aina tai ainakin useimmiten epäluotettavia ja pyrkivät vain käyttämään järjestelmää hyväkseen ja tulemaan tänne pelkästään ”systeemin” elätettäviksi, viemään ”meiltä” (siis keiltä?) miehet/naiset/henkilöt ja työt siinä sivussa (etuuksien noston ohella), niin hiukka vinoillen ja suomalaisten omat muunmaalaiset taustat ja sukuhistoriat muistaen voisi sanoa, että aikamoiseen maahan ovat tosiaan eksymässä! Onhan meistä jokainen tavallaan maahanmuuttajan jälkeläinen, vaikka se maahanmuutto onkin tapahtunut enemmän tai vähemmän aiemmin. Jotta tervetuloa vaan tänne ”skorpionien ja barbaarien” maahan, kuten meitä suomalaisia on joskus luonnehdittukin.
Varmasti lusmuilijoita löytyy näistä tänne pyrkivistä, mutta yhtä lailla heitä on kantasuomalaisissakin. Sellaista kulmakuntaa ei maailmassa olekaan, että joukkoon ei mahtuisi muutamia, jotka joutaisivat opettelemaan vähän tapoja ja lakia ja siinä sivussa etiikkaa. (Niitäkin jääräpäitä, joiden opiskelua mielellään avittaisi vaikka tanssittamalla koivuniemen herralla saksanpolkkaa heidän pieksämäillään! Mutta: mehän emme tässä maassa yllytä väkivaltaan! Ja ihan vaan siltä varalta, että joudun kymmenen vuoden kuluttua vastaamaan noista sanoistani, korostan jo nyt, että tuo oli vitsi, huono sellainen ja vain kielikuva markkeeraamaan joidenkin yksilöiden etnisestä taustasta riippumatonta kovakalloisuutta!)
Silti yleisen elämänkokemuksen pohjalta (jota käsittääkseni viralliset tilastotkin puoltavat) sanoisin, että ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä kaikkialla maailmassa on aivan tavallisia kunnon ihmisiä! Niitä tavan tallaajia, jotka haluavat elää rauhassa, tehdä työtä ja elättää perheensä sekä siinä ohella kasvattaa lapsensa jatkamaan samalla mallilla.
Joten:
Kannattaa ehkä ensin katsoa ihmistä ja arvioida häntä vasta tekojensa mukaan.
Ja miettiä niitä yhteiskunnan eri sektoreiden rahoitusmalleja samalla periaatteella.
Ja tähän loppuun vielä pieni vinkki ilman minkäänlaista mainostamistarkoitusta. Suosittelen tutkituttamaan oman perimän ja selvittämään samalla mahdollisuuksien mukaan sitä sukuakin – voipi hyvinkin näkemys niin omasta itsestä kuin ympäröivästä maailmastakin avartua.
Olipas taas hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus – kiitos siitä 😊👍
Mukavaa ja lämmintä kesän jatkoa ☀️😊
Kiitokset. Kesän jatkoja samoin! 😊