Näin ollaan kuljettu matka adventista jouluaattoon ja on viimeisen joululaulun vuoro. Tällä kertaa kuljetaan tarun ja toden välimaastossa:
Revontulet loimuavat talvisessa, hiljaisessa pakkasyössä. Kuu valaa kalpeaa loistettaan lumiseen maisemaan.
Ihmiset, aikuiset ja lapset, nukkuvat… Vain yksi uneton kulkija kiertää mietteliäänä pihamaalla tarkastaen, että kaikki on kunnossa, niin rakennuksissa kuin tilan eläimilläkin lampailla, kanoilla, koiralla, lehmillä, hevosilla… Kaikki on kuten ennenkin.
Viimeiseksi kulkija käy vielä vilkaisemassa talonväkeä, jolla ei ole aavistustakaan öisestä vierailijastaan…Vuoteissaan nukkuvat lapset saavat kulkijan miettimään ajan kulkua, sukupolvien pitkää ketjua…
Eipä tuo ajan ongelma kulkijalle aukene ja hän päättää palata takaisin majapaikkaansa. Kaukaisen kosken kohinassa kulkijan ajatuksissa häivähtää vielä kevät…
… ja vähitellen hän vaipuu unenhorteeseen…
Yö alkaa kääntyä aamuksi.
Tämä ”arvoitus” ei varmastikaan ollut vaikea?
Sen myötä toivottelen tunnelmallista ja hyvää joulua vuonna 2024.
(Ja, vaikka luulenkin, että kaikki ovat löytäneet ”oikean joululaulurivin”, laitan huomiselle vielä ”lähdeluettelon” – sekä pienen bonustehtävän.)