Sattuma, geenit ja suomalaisuus – kun historia ei pysähdy
Olen joskus sanonut, että somen sulkeminen on viisauden alku. Tai ainakin sillä turvaa mielenrauhaansa… Vaan aina ei sekään auta, kun kaikki viestimet tuuttaavat samaa tuubaa silmät ja korvat täyteen.
Viime päivät ovat kuluneet seuraillen sangen monipolvista ja rönsyilevää keskustelua maahanmuutosta, maahanmuuttajien “tasosta” ja väestönvaihdosta. Tai ehkä sana “seurata” on liikaa, mutta eipä näistä myrskyistä ja myllerryksistä ole oikein välttyäkään voinut…
Ilmeisesti jokaisen itseään kunnioittavan persoonan täytyy tähän jotain sanoa?
No, pitäkää huiveistanne kiinni, täältä pesee!
Väestönvaihtoa luvassa?
Keskusteluissa on uhottu meneillään olevan väestönvaihdon ja todisteltu samalla tänne tulevan väestön olevan “heikkolaatuista”. Onpa nämä “kolmansista maista” Suomeen tulevat maahanmuuttajat määritelty “rupusakiksikin”. (Kirjoittajalta jäi vain määrittämättä, mitä “kolmannen maailman” määritelmää tässä nyt on käytetty – luultavasti sitä historiallista ja monin osin vanhentunutta ja loukkaavaa…)
Että näin…
Mietin vain, että mitäköhän väestönvaihtoa tässä ollaan nyt tällä erää harrastamassa? Historiallinen väestönvaihto-käsite on aivan eri asia kuin nykyinen salaliittoteoreettinen tai poliittisena suhmurointina käytetty väestönvaihtoretoriikka! Historiallinen väestönvaihto on luonnollinen osa ihmiskunnan liikkuvuutta – nykyinen retoriikka sen sijaan perustuu pelkoon ja vastakkainasetteluun. Joulupukkiin vielä uskon, mutta muutoin ei luonto oikein taivu pimeälle puolelle. Joten:
Jos nyt ajatellaan Eurooppaa, niin ensimmäiset ihmiset saapuivat tänne 45000 vuotta sitten Afrikasta. Heidän perimästään muodostui monien eurooppalaisten geenien perusta. Nämä metsästäjä-keräilijät elelivät, no, metsästäen ja keräillen levittäytyen vähitellen pitkin Euroopan kontuja.
Aika kului, kunnes 8000 vuotta sitten Lähi-Idän alueilta muutti uutta väestöä tuoden tullessaan uuden elinkeinon: maanviljelyksen. Heidän perimänsä näkyy nykypäivänä etenkin eteläisen Euroopan alueilla. Sittemmin 4500 vuotta sitten Eurooppaan tuli nykyisen Ukrainan ja Länsi-Venäjän alueilta Jamna-kulttuurin edustajia. Heidän mukanaan vaunut ja pyörän käyttö yleistyivät Euroopan aroalueilla. Jamnalaisten perimää löytyy käytännössä kaikkien nykyisten eurooppalaisten geeneistä.
Näin ihmisten matkassa kulkivat ja levisivät geenit ja siinä ohella elämäntavat, kielet, innovaatiot…
Pohjolan raukat rajat
Suomi puolestaan… No, saavuttihan tämä muuttoliike lopulta nämä pohjoisimmatkin maailmankolkat. Viimeisin jääkausi päättyi vähitellen noin 11000 vuotta sitten ja siitä alkoi sitten tämän Suomeksi nykyään kutsutun maailmankolkan asuttaminen. Eli tyhjästä lähdettiin…
Ilmeisesti pohjoisten metsä- ja järvialueiden vetovoima sitten riitti houkuttamaan tänne väkeä suunnasta jos toisestakin. (Vai oliko tämä aines sitten sen verran heikkotasoista, että eivät muualle sopeutuneet tai kelvanneet? En ihmettelisi: kyllä tämä katajainen kansa sen verran jääräpäistä ja kaikesta valittavaa on, että en yllättyisi, vaikka arkeologia joskus todistaisi Suomenniemen muinaiseksi rangaistussiirtolaksi…)
Joka tapauksessa väkeä saapui ja sen jälkeen onkin pitkälti soudettu ja huovattu alueen sisällä sinne ja tänne. Milloin kepillä ajaen, milloin porkkanalla houkutellen, milloin olosuhteiden pakosta, milloin vain omaa valtaa osoittaakseen. No, tulipahan tämäkin kulmakunta suht’ taajaan asutettua.
(Pieni sivukommentti kuvaamaan tätä geenien levinneisyyttä: Tuli vastaan sellainenkin mielenkiintoinen detalji, että suomalaisissa on kuulemma pieni osuus itäaasialaista ja siperialaista perimää, mikä erottaa suomalaiset geneettisesti muista eurooppalaisista. No, eipä pieni “mauste” kaukaa menneisyydestä meistä vielä geneettisesti erillisiä ihmislajin sisällä tee. Vaan silti, tekisipä mieli hieman muokata yhden maitofirman mainosta…)
Pikkuhiljaa väestön määrä kasvoi. Arkeologisten ja geneettisten tutkimuksien sekä myöhempien väestötilastojen pohjalta on arvoitu, että nykyisen Suomen alueella eli 1000-luvun alussa noin 50 000–100 000 ihmistä. Miljoonan asukkaan raja meni rikki Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa vuonna 1811.
Nyt täällä tantereisella tallustaa rapiat 5,4 miljoonaa yksilöä.
(Eli pienestä geenipoolista on aloitettu… Se, liitettynä siihen, että täällä Suomenniemellä [jos laajemminkin Suomen nykyisillä alueilla] on kuitenkin elelty kohtuullisen eristäytyneinä, on aiheuttanut muun muassa sen, että me, muinaisten asukkaiden jälkeläiset, kannamme perimässämme useita harvinaisia perinnöllisiä sairauksia. Toisin sanoen vanheneva kansakuntamme taitaisi kaivata työvoiman ohella mitä ilmeisimmin myös hieman uutta geenistöä, jotta emme aivan tähän suomalaiseen tautiperintöömme tikahtuisi… No, pieni ilkamoiva kärjistys sallittakoon!)
Kellon seisahtuvan tahdon…
Eli mistä väestönvaihdosta tässä voidaan puhua, kun väki on koko ajan vaihtunut?
Jos kansat ovat vaeltaneet niin Suomessa kuin laajemmin Euroopassa – käytännössä koko maailmassa – kaikki nämä vuosituhannet, niin miksi se liike nyt lakkaisi? Ei ole olemassa mitään pysyvää status quo -tilaa, joka jäädyttäisi kaiken ikuisiksi ajoiksi tähän hetkeen, vaikka se jonkun mielestä kenties (hänelle) hyvä hetki olisikin.
Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee. Kuka kulkee rakkauden perässä, kuka etsii toimeentuloa, kuka pakenee henkensä hädässä luonnonmullistuksia tai sotia. Pidemmällä aikajänteellä myös “kansoja” tulee ja “kansoja” menee. Aika näyttää, miltä tämä niin armas suomalaisuus näyttää ensi vuosisadalla.
(Sikäli kuin historiaan peilaten edes voidaan puhua suomalaisuudesta tai Suomen kansasta ylipäätään. Geenit ovat tuontitavaraa ja kulttuuri… No, tiivistetysti kärjistäen voisin kysyä, vietätkö kekriä vai juhlitko halloweenia? Kelpaako nuutti- vai Coca–Cola-pukki? Vietätkö toukojuhlaa vai vappua? Ukko-ylijumala lienee nykymenosta hyvin vihainen…)
Hei vaan, sattumanvarainen geenikombinaatio – eli me kaikki!
Sivujuonteet sikseen ja summa summarum! Eli: jos lähdetään sieltä ihmiskunnan historian alkuhämäristä – tai Suomen tapauksessa jääkauden jälkeisestä ajasta – niin a) sieltäpä ne kaikkien yhteiset esi-isät iloisesti vilkuttelevat, mistä johtuen b) suosittelen DNA-tutkimusta itse kullekin: voisipa tuottaa varsin mieltä avartavia aatoksia ja muinais-DNA luultavasti räjäyttäisi yhden jos toisenkin tajunnan… DNA-testi ei vain paljasta juuria – se voi myös purkaa ennakkoluuloja. t. nimimerkki ”testattu on”.
Leikki leikkinä. Joka tapauksessa ajan takaa sitä, että ihmisinä olemme pohjimmiltamme kaikki samaa moneen kertaan keitettyä sekametelisoppaa ja biologiset yhteneväisyydet tai erovaisuudet vain kymmenientuhansien vuosien historian – tapahtumien tai tapahtumattomuuden – myötä muodostuneita paikallisia “kerrostumia” ja geeniarpajaisissa saatuja sattumia.
Tuota taustaa vasten kaikkinainen luokittelu etnisyyden, uskonnon, sosiaalisen aseman, koulutuspohjan tai minkä tahansa ulkoisen perusteen mukaan on erittäinkin keinotekoista ja osoittaa vain luokittelijan ymmärtämättömyyttä, ylimielisyyttä tai ajattelemattomuutta. No, onhan sitä ennenkin yritetty ujuttaa rotuoppeja poliittisiksi lyömäaseiksi – todellisuuden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Millainen omena sieltä puusta putosikaan?
Eli jos tai kun halutaan ihmistä arvioida, se tulee tehdä hänestä itsestään lähtien, hänen arvojensa, asenteidensa ja tekojensa kautta. Halu oppia ja edetä elämässä, toimia yhteistyössä ja ymmärtäen muiden kanssa on ratkaisevaa – ei se, mistä olet tullut.
Jos omena on pilaantunut, se on pilaantunut lajikkeesta tai kasvupaikasta riippumatta.
Ja päinvastoin.
Joten… Tässä maailmanajassa ja -paikassa nyt seisotaan, eikä muuta voida. Tulee jatkossa sitten, mitä tuleekaan.
Mutta, yhteinen suunta löytyy vain, jos lopetamme toistemme nilkkojen potkimisen.