Pau katsoi olohuoneen nurkassa istuvaa halkoa. Siinä oli leveä hymy, punainen barretina-lakki ja viltti peittona. Hän oli ruokkinut sitä päivittäin – mandariineilla, pähkinöillä ja pipareilla. Tänään oli “Se ilta”.
”Onko se valmis?” Pau kysyi. Isä nyökkäsi ja nauroi: ”Aika saada se kakkaamaan!” Perhe kokoontui halon ympärille. Pau tarttui keppiin ja alkoi laulaa: “Caga Tió, caga torró, avellanes i mató…”
Hän löi halkoa kevyesti, ja jokaisen säkeen jälkeen äiti sujautti peiton alle uuden yllätyksen. Kun laulu loppui, Pau nosti peiton – siellä oli suklaata, pieni rakennussarja ja turrón-patukka. Hän nauroi. ”Se kakkaa joka vuosi paremmin!”
Myöhemmin he asettelivat seimen paikoilleen. Pau piilotti El Caganerin nurkkaan – pienen keraamisen ukon, joka kyykistyi housut nilkoissa. Isoisä tuli juuri sopivasti sisälle. ”Hän tuo onnea – ja muistuttaa, että elämä ei ole pelkkää kiiltokuvaa.” hän nauroi.
Keittiöstä kantautui jo höyryävän escudella i carn d’olla – lihapadan tuoksu. Pöytään katettiin myös neules-vohveleita ja kuumaa kaakaota. Pau kastoi vohvelin kaakaoon ja katseli ikkunasta ulos. Kylän torilla oli alkanut Reyes Magos -paraati – Kolme kuningasta kulkivat kynttilöiden ja musiikin saattelemana heittäen karamelleja lapsille.
”Saanko mennä katsomaan?” Pau kysyi. Äiti nyökkäsi. ”Mutta ota huivi – siellä on kylmä! Kuninkaat tuovat ehkä lahjoja, mutta eivät lämpöä.” Pau juoksi ulos. Pian karamellit kilisivät taskussa ja sydän sykki ilosta.
Illalla hän asetti kengät oven eteen – ei joulupukille, vaan kuninkaille. ”Melchior, Gaspar ja Baltasar”, hän kuiskasi. ”Tässä ovat kenkäni. Jos teillä on aikaa, niin pieni yllätys olisi mukava.”
***
Espanjassa joulua vietetään pitkään ja monimuotoisesti, ja se huipentuu usein vasta 6. tammikuuta Kolmen kuninkaan päivään (Día de los Reyes), jolloin lapset saavat lahjansa.
Katalonian alueella jouluun kuuluu muutamia erikoisuuksia. Keskeinen juhlakalu on Tió de Nadal tai Caga Tió: se on puuhalko, jolla on maalattu naama ja punainen barretina-lakki. Halkoa ”ruokitaan” joulukuun alusta lähtien ja se peitellään huolella. Jouluaattona lapset lyövät sitä kepeillä ja laulavat laulua, jossa käsketään halkoa “kakkaamaan” lahjoja – ja peiton alta löytyykin sitten makeisia ja pieniä yllätyksiä.
Toinen erikoinen hahmo liittyy katalonialaiseen seimiperinteeseen ja on lähtöisin jo 1700-luvulta. Kyseessä on El Caganer – pieni keraaminen mies, joka on housut nilkoissa ja kyykistyy seimiasetelman reunalle. Hahmo symboloi maan hedelmällisyyttä ja elämän realismia.
Kolmen kuninkaan paraatit ovat Katalonian, mutta myös koko Espanjan yhteinen perinne. Los Reyes Magos – Itämaan tietäjät – saapuvat 5. tammikuuta paraatissa ja jättävät lahjat yön aikana.
Perinteisenä jouluruokana voi olla vaikkapa turrónia (mantelinen makeinen), escudella i carn d’olla (lihapata) ja neules-vohveleita.