Mateusz seisoi ikkunan ääressä, poski vasten kylmää lasia. Taivas oli vielä harmaa, mutta hän tähyili sinnikkäästi – ensimmäinen tähti merkitsisi, että joulu voisi alkaa. Isoäiti oli sanonut, että se näkyy aina, jos osaa katsoa oikein.
Keittiössä tuoksui punajuurikeitto, sienet ja paahdettu voi. Pierogit odottivat kypsentämistä. Äiti asetteli pöytään valkoisen liinan, jonka alle hän sujautti olkia – muistuttamaan Jeesuksen syntymästä tallissa. Pöydässä oli kuusi lautasta. Pikkusisko Zosia laski sormillaan: ”Meitä on viisi… Kenelle tuo yksi lautanen on?” hän kysyi. ”Jollekin, joka ei vielä ole täällä – tai ei enää voi olla”, isä vastasi hiljaa. ”Jouluna ovi on aina auki.”
Kun pieni ja kirkas tähti viimein ilmestyi metsän ylle, perhe kokoontui pöydän ääreen. Ennen ensimmäistä lusikallista he jakoivat opłatekit. Mateusz halusi antaa omansa isoäidille ”Hyvää joulua, babcia”, hän toivotti. Isoäiti silitti Mateuszin poskea. ”Kiitos, Mateusz, oplatek on lahja, jota ei voi kääriä paperiin.”
Ateria alkoi barszczilla, punajuurikeitolla, jonka pinnalla kellui pieni taikinanyytti – korvan muitoinen uszka. Sitten tulivat pierogit, kapusta z grzybami, kompot z suszu… Jokainen ruokalaji oli tuttu ja yhtä maistuva kuin aina ennenkin. Kukaan ei puhunut paljoa, mutta jokainen hymyili.
Lahjat avattiin vasta aterian jälkeen. Mateusz sai kirjan, jossa kerrottiin puolalaisia tarinoita. Hän selasi sivuja ja pysähtyi kohtaan, jossa kerrottiin joulusta sekä tähdestä, joka johdattaa kulkijat kotiin. Hän katsoi ikkunasta ulos – tähti oli yhä siellä.
Iltamyöhällä he lauloivat Lulajże Jezuniu. Zosia nukahti isoäidin syliin. Mateusz jäi muiden lähdettyä vielä hetkeksi yksin olohuoneeseen, kynttilänvaloon. Hän katsoi pöydässä yhä olevaa tyhjää lautasta ja ajatteli: ehkä joku tulee vielä. Tai ehkä se on muistutus siitä, että sydämessä on aina tilaa, kuten isoäiti oli kertonut.
***
Puolassa joulua vietetään erityisesti jouluaattona, joka on hiljainen, harras ja perhekeskeinen juhla. Monet tavat ovat säilyneet vuosisatoja ja yhdistävät katolisen uskon, pakanalliset juuret ja yhteisöllisyyden.
Jouluateria on keskeinen osa puolalaista joulunviettoa. Ateria aloitetaan vasta, kun ensimmäinen tähti näkyy taivaalla – symbolina Betlehemin tähdestä. Pöytään katetaan yksi ylimääräinen paikka yllätysvieraalle tai edesmenneelle läheiselle. Se symboloi vieraanvaraisuutta ja muistamista.
Jouluaaton illallisella tarjotaan 12 kasvispohjaista ruokalajia – yksi kutakin apostolia varten. Tyypillisiä ovat: barszcz z uszkami (punajuurikeitto korvanmuotoisilla taikinanyyteillä), pierogi (täytetyt nyytit), kapusta z grzybami (hapankaali ja sienet), kompot z suszu (kuivatuista hedelmistä tehty juoma) sekä kutia tai makowiec (unikonsiemenleivonnaisia).
Ennen ateriaa jaetaan opłatekejä, ohuita ehtoollisleivän kaltaisia vohveleita, ja samalla toivotetaan toisille hyvää joulua ja anteeksiantoa.
Aterian jälkeen avataan lahjat ja lauletaan kolędy – puolalaisia joululauluja. Monet käyvät myös keskiyön messussa (pasterka).
Puolan joulu on syvästi symbolinen ja lämmin juhla, jossa jokaisella yksityiskohdalla on merkitys – tähdestä lautasen määrään.