Olenka istui lattialla ja katseli kuusta, jonka oksilla roikkui paperitähtiä, vanhoja nauhoja ja yksi erityinen koriste: hopealangasta punottu hämähäkinseitti. ”Miksi mummilla on hämähäkki kuusessa?” hän ihmetteli.
Äiti hymyili ja istui viereen. ”Se liittyy vanhaan tarinaan eräästä köyhästä perheestä, jolla ei ollut varaa koristella kuustaan. Mutta yöllä hämähäkit kiipesivät oksille ja punovat seittejä. Aamulla, kun aurinko nousi, ne kimalsivat kuin kulta. Se oli joulun ihme.” Olenka silitti koristeen pehmeää lankaa. ”Ehkä ne tulevat meillekin tänä yönä.”
Keittiössä isoäiti sekoitti kutiaa, makeaa vehnäpuuroa, ja isoisä asetti didukhin nurkkaan – kuivatuista viljankorsista sidotun kimpun, joka symboloi esi-isiä ja sadon siunausta.
Ulkoa kuului kolyadkoja – lapset kiersivät laulamassa, vaikka pakkanen nipisteli poskia. Olenka juoksi ovelle ja yksi laulajista antoi hänelle piparkakun, jossa oli sokerikuorrutteella tehty hämähäkinseitti koristeena.
Perhe kokoontui jouluaterialle. Pöydässä oli kaksitoista ruokalajia – ei lihaa, mutta borshtshia, sienikeittoa, perunasalaattia ja tietenkin kutiaa. Yksi paikka oli tyhjä – isälle, joka oli rintamalla. Sen edessä paloi pieni kynttilä.
Ennen ateriaa he jakoivat oplatekeja – ohuita vohveleita, joiden äärellä toivotettiin toisille hyvää joulua ja anteeksiantoa. Olenka antoi omansa isoisälle ja sanoi: ”Kiitos, että saimme tulla luoksenne.” Isoisä nyökkäsi. ”Totta kai. Me olemme perhe, samaa juurta – ja juuret kestävät, vaikka tuuli käy kovaa.”
Yöllä Olenka heräsi ja katsoi kuusta. Aivan kuin sen oksilla olisi kimallellut jotain… Ehkä hämähäkit olivat käyneet heilläkin.
Hän hymyili ja kuiskasi: ”Kiitos, että toitte joulun.”
***
Ukrainan joulut ovat jo monen vuoden ajan olleet sodan varjostamia, mutta samalla täynnä toivoa, perinteitä ja kulttuurista sitkeyttä. Ukrainassa joulu on yksi vuoden tärkeimmistä juhlista, ja se yhdistää ortodoksisen uskon, kansanperinteen ja nykyisin myös kansallisen identiteetin vahvistamisen. Vuoteen 2023 asti suurin osa ukrainalaisista vietti joulua 7. tammikuuta juliaanisen kalenterin mukaan. Vuonna 2024 maa siirtyi virallisesti 25. joulukuuta vietettävään jouluun, osana kulttuurista irtautumista Venäjästä.
Ukrainan joulussa joululaulut (kolyadky) ja seimiasetelmat (vertep) ovat keskeisiä. Lapset ja nuoret kiertävät talosta taloon laulaen ja esittäen pieniä näytelmiä.
Jouluaattona syödään pyhän illan ateria (Sviatyi Vechir), joka on 12 ruokalajin kasvisateria. Tärkein ruoka on kutia – makea vehnä- ja unikonsiemenpuuro, joka symboloi elämää ja yltäkylläisyyttä.
Koteihin myös tuodaan didukh, kuivatuista viljankorsista sidottu kimppu, joka symboloi esi-isiä ja sadon siunausta.
Ukrainassa kerrotaan jouluna usein vanhaa kansantarinaa, jonka mukaan köyhä perhe ei voinut koristella joulukuustaan. Heillä ei ollut varaa koristeisiin, mutta he halusivat silti tuoda kuusen sisään joulun kunniaksi. Yöllä, kun perhe nukkui, hämähäkit kiipesivät kuuseen ja koristelivat sen hopeisilla ja kultaisilla seiteillään.
Aamulla perhe heräsi ja näki kuusen loistavan – hämähäkinseitit olivat muuttuneet auringonvalossa kimaltaviksi koristeiksi. Tarinan opetus oli, että joulun kauneus ei vaadi rikkautta – vain sydämen lämpöä ja toivoa.
Tämän vuoksi monet ukrainalaiset ripustavat joulukuuseen hämähäkinseittiä muistuttavia koristeita. Tarina tunnetaan myös laajemmin Itä-Euroopassa.
Sodan aikana monet perheet ovat viettäneet joulua erillään, osa kodeissaan, jotkut ulkomailla, osa rintamalla. Silti perinteitä vaalitaan: kynttilät syttyvät, kutiaa keitetään, ja kolyadkat kaikuvat myös pommisuojissa. Ukrainan joulu 2025 on edelleen sotajoulu, mutta se on myös vastarinnan, toivon ja kulttuurisen jatkuvuuden juhla. Kolyadkat kaikuvat yhä, kynttilät palavat, ja Jeesus-lapsi syntyy – vaikka sireeneiden säestämänä.