Ah, näitä modernin maailman ihanuuksia, kun miltei kaikki on vain napin painalluksen päässä! Voit kysyä netissä mitä tahansa ja saat vastauksen ongelmaasi. (Tai ainakin saat jonkinlaisen vastauksen.) Eikä yksinäisyydestäkään tarvitse enää kärsiä, kun miltei kuka tahansa, missä tahansa, on vain klikkauksen takana ja voit käydä mielenkiintoisia ja elämää rikastuttavia keskusteluita kanssaihmistesi parissa.
Maailma on avoimena käytännössä jokaiselle sinne haluavalle!
Ei pitäisi olla.
Alan olla aika vakaasti sitä mieltä, että nettimaailman houkutukset pitäisi siirtää julkisiin kirjastoihin, joissa voisi käydä varaamassa itselleen nettiaikaa. Rajoitetusti tietenkin, jotta jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus tiedon tai viihdykkeiden pariin.
Perustelut?
Ongelma on, että ihmisen käyttöjärjestelmä ei ole päivittynyt samaa tahtia tietoteknisen kehityksen kanssa – ihmisen evoluutio laahaa auttamattomasti perässä!
Ei meitä ole rakennettu elämään virtuaalimaailmassa, jossa algoritmit ohjailevat ja viettelevät yhä syvemmälle epätodellisuuteen.
Epätodellisuuteen, jossa nopeat ärsykkeet singahtelevat näkökenttään. Yksi reaktio tuo tarjolle kymmenen uutta… Ihmisen aivot eivät lopulta ehdi käsitellä kaikkia aistimuksia rationaalisesti: tunne kaappaa aivotoiminnan. Ja ihminen toimii ajattelematta…
Ja vaikka todellista vaaraa ei ole, niin aivot käsittelevät netin haastavia mielipiteitä ja kommentteja samalla tavalla kuin muinaista fyysistä uhkaa. Reaktioksi aktivoituu sama primitiivinen liskoaivojen puolustusjärjestelmä.
Kivikaudella mikä tahansa poikkeama lauman normeista tai vieraan heimon kohtaaminen merkitsi hengenvaaraa. Välitön aggressio oli evolutiivinen etu, joka takasi sen, että ehdit paeta ennen kuin tulit lyödyksi. Tai syödyksi.
Aivojen alimmat ja vanhimmat osat ottavat vallan ja ohjaavat eloonjäämisrefleksejä. Ihminen taantuu toimimaan näiden eläimellisten aivokerroksien varassa. Uusin osa, aivokuori, joka vastaa sivistyneestä käytöksestä, logiikasta ja empatiasta, putoaa linjoilta ehtimättä edes pöyristyä moisesta käytöksestä.
Ja niin sitä mennään… Näppäimistö savuten suolletaan eetteriin mitä ryönää tahansa, millä vain saa oman uhatun olemassaolonsa pelastettua! Miljoonien vuosien evoluutio, avaruuslennot ja tekoälyvalmiudet nollautuvat sekuntien murto-osissa. Auta armias, jos joku uskaltaa Facebookissa olla väärää mieltä vaikkapa ananaksesta pizzassa tai maahanmuutosta! Siinä vaiheessa ”Homo sapiens” taantuu ”Homo someraivokseksi”, jonka sormet hakkaavat näppäimistöä pelkällä raivon ja adrenaliinin voimalla, silmät verestäen ja leuka kuolaa valuen.
Kovin on tuskallisen ohut tämä sivistyksemme kuori, kun biologiset selviytymisvaistot heräävät…
Kun sisäinen ”luolamies” – tai -nainen yhtä lailla – ottaa vallan:
• Aikaperspektiivi katoaa: Liskoaivojen tehtävä on pitää sinut hengissä seuraavat viisi sekuntia, ei miettiä, mitä tapahtuu huomenna tai ensi viikolla.
• Kemiallinen adrenaliinin ja kortisolin tsunami vyöryy aivoihin ja kehoon ja valmistavat kehon taisteluun – tai pakoon. Järjen ne joka tapauksessa sumentavat.
• Huomiokyky kapenee ja jäljelle jää vain uhka – tai eriävä mielipide. Kyky nähdä asioita toisen näkökulmasta tai miettiä seurauksia itselleen, omaa mainetta ja ihmissuhteita katoaa.
Niin moderni mies kuin nainenkin taantuu luolatasolle, jos omat psykologiset puolustusmekanismit eivät syystä tai toisesta ehdi väliin.
Ja silti me ihmettelemme, miksi somekeskustelut eivät muistuta sivistynyttä kahvipöytäkeskustelua.
Tällaista aggressiivista reagointitapaa voi kuitenkin harjoitella muuttamaan esimerkiksi kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä, joissa opetellaan luomaan tilaa ärsykkeen ja reaktion välille, mutta…
…liekö kuitenkaan mahdollista…
Ehkä salaliittoteoriat ovatkin totta: liskoihmiset ottavat vallan!
Ottakoot. Minä lähden kirjastoon…