Monen keskeisen tavoitteen suunnittelu alkaa nykyään EU-tasolta, josta ne sitten rantautuvat eri maiden hallitusohjelmiin. Myös Suomeen.
Otetaan esimerkiksi hoiva-ala, joka on sangen kirjavasti organisoitu Euroopan eri maissa – toimintojen sääntelylle ja yhdenmukaistamiselle on selkeä tarve. Niinpä toimenpide-ehdotus lähtee EU-komission käsittelyyn otsikolla “Eurooppalaisen hoivainfrastruktuurin strateginen yhdenmukaistaminen.”
Terminologia ja käsiteltävät näkökulmat ovat moninaisia. Huomioitavia tekijöitä ovat muun muassa:
– transnationaalisen hoivakapasiteetin integraatio
– digitaalisen hoivan dataekosysteemit
– hoitotyön työvoimadynamiikan makrotason ohjaus
– jne.
Suomeen rantautuessaan asia saa kansallisemman ilmeen, ja sosiaali- ja terveysministeriö lanseeraa hankkeen “Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen strateginen kehittäminen.”
Tavoitteeksi asetetaan hyvinvointitalouden ekosysteeminen ohjaus, kestävän hoivan strategisen vaikuttavuusperustan selkiyttäminen sekä palvelujärjestelmän resilienssin vahvistaminen. Lisäksi huomioon on toki otettava inhimillisen pääoman kohdentamisen pitkän aikavälin linjaukset.
Aikanaan saadaan asiaa koskevaa lainsäädäntöäkin, ja alan valtakunnalliset viranomaiset (esimerkiksi THL ja Valvira) velvoitetaan seuraamaan sen toteutumista. Seurannan tuloksellisuuden varmistamiseksi on määritettävä keskeiset ohjeistukset.
Tehtävään palkattu konsulttifirma julkaisee selvityksen “Hygieniaan liittyvien hoitokäytäntöjen valtakunnallinen ohjaus”, minkä pohjalta viranomaiset osaavat kiinnittää huomiota muun muassa toimintaympäristön laadulliseen varmistamiseen, laatia riskiperusteisen valvontamallin sekä laskea hoivan vaikuttavuusindikaattorit.
Lainsäädäntö koskee luonnollisesti myös suorittavaa porrasta eli hyvinvointialueita. Tavoiteasettelu kytkeytyy talouteen, mutta myös henkilöstöjohtamiseen. Hyvinvointialue kokoaa lain keskeiset vaatimukset palveluntuottajille osoitettuun ohjeistukseen nimeltä “Henkilöstöresurssien kohdentaminen ikääntyneiden palveluihin.”
Ohjeissa korostetaan palvelutuotannon optimointia, resurssiviiveiden hallintaa ja vaikuttavuusmittareiden harmonisointia — eli kaikkea sitä, mikä kuulostaa hyvältä PowerPointissa.
Hoitoyksikkö saa tiedon uusista säädöksistä esihenkilön tiedottaessa aamupalaverissa “Hygieniaan liittyvistä hoitotoimenpiteistä” uuden EU-direktiivin ja Suomen lainsäädännön vaatimusten pohjalta. Esihenkilö korostaa hoitopolun mikrotason interventioiden merkitystä sekä arjen toimintojen fasilitointia.
Hiljaa mielessään esihenkilö miettii, miten tämän saa Exceliin.
Hoitaja nousee tuolistaan, aloittaa aamukierron ja menee Alma-mummun huoneeseen. Hän herättelee mummun lempeästi, auttaa pikkupesuissa, puhdistaa yön aikana tuhraantuneen pepun ja vaihtaa puhtaan vaipan tilalle sekä antaa aamulääkkeet – samalla mielessään pyöritellen sanoja perushoito, asiakaslähtöinen arjen tuki ja toimintakyvyn ylläpito.
Mummu kiittää. Hoitaja kiirehtii seuraavan autettavan luo.
Lopputulema:
Kukaan ei tiedä, kuka pesee mummon pepun, mutta kaikki varmasti ymmärtävät, että pepunpesu on keskeinen osa Euroopan hoivakapasiteetin strategista kokonaisuutta — ja merkittävä resilienssiä vahvistava hoivan ekosysteeminen toimenpide.
Pieni loppukaneetti: tämä esimerkki sattui nyt olemaan sote-sektorista, mutta “protokolla” toimii kyllä muillakin aloilla.
Pääasia, että homma toimii — ja saadaan Suomi nousuun.
No niin, jatketaanpas sitten…