Elämä on psykologista peliä.
Vai onko?
Väite on kiinnostava, jopa provosoiva. Mutta ennen kuin siihen tarttuu, on kysyttävä: mitä pelillä oikeastaan tarkoitetaan? Millainen peli? Kuka pelaa? Ja millä säännöillä?
Jos lauseen muotoilisi uudelleen muotoon “elämä on psykologiaa”, oltaisiin ehkä lähempänä (jonkinlaista) totuutta. Kyllähän suuri osa elämästä tapahtuu ihmisten mielissä: olipa kyse vaikka ihmissuhteista, työelämästä, motivaation ja identiteetin rakentumisesta, päätöksenteosta. Elämä on jatkuvaa tulkintaa, vaikuttamista, odotuksia ja strategioita — halusimme sitä tai emme.
Reagoimme kulloiseenkin todellisuuteen ja tosiseikkoihin. Haluamme jotain: työpaikan, puolison, viimeisen kakkupalan. Teemme valintoja, jotka vievät meitä kohti tavoitetta — joskus jopa muiden kustannuksella. Eikö tämä jo muistuta jonkinlaista psykologista vuorovaikutteista peliä, jossa jokainen yrittää optimoida oman tilanteensa?
Toisaalta väitettä vastaan sotii se, että elämä ei koostu pelkästään ihmisten välisestä strategisesta vuorovaikutuksesta. Ihmisen sisäinen maailma vaikuttaa yhtä paljon kuin ulkoinen todellisuus: miten ymmärrämme tilanteita, kuinka luotamme itsemme, mitä pelkäämme tai mihin uskomme… Ihmisen elämä on täynnä epävarmuutta, itsetutkiskelua, epäilyä, empatiaa – inhimillisyyttä.
Kaikki ei taivu pelilaudaksi!
Katsotaan hetki toiseen suuntaan:
Ajatellaan kyynisesti, että elämä onkin manipulointia, kilpailua ja taktista toimintaa. Häikäilemätöntä pyrkimystä saavuttaa omat tavoitteet muista piittaamatta.
Onhan heitä:
– joku on persoonaltaan kieroutunut, kyvytön empatiaan;
– joku ideologian, uskonnon tai ahneuden sokaisema;
– joku pelkää
– joku toimii pakon edessä tai riippuvuuksien ajamana.
Heille muut ihmiset ovat vain pelinappuloita, jotka on saatava omalle puolelle — tai raivattava tieltä.
No, useimmille elämä ei kuitenkaan ole näin raa’an yksiselitteistä ja ”helppoa”. On asioita, joista ei saa psykologista peliä tekemälläkään: sairastuminen, luonnonilmiöt, taloudelliset rakenteet, biologiset realiteetit. Elämä yllättää, eikä mieli voi hallita kaikkea.
Sama tilanne, kaksi ihmistä — ja kaksi täysin erilaista tulkintaa. Juuri siksi psykologia on yksi elämän keskeisimmistä ulottuvuuksista.
Ehkä parempi muotoilu olisikin: elämä ei ole pelkästään psykologinen peli, mutta psykologia vaikuttaa valtavasti siihen, miten koemme ja kohtaamme elämän.
Silti maailma ei taivu mieleiseksi vain mielen voimalla. Eikä “pelaamalla” voi varmistaa itselleen haluttua lopputulosta.
Filosofisesti väite muistuttaa stoalaisten ajatusta: emme voi hallita kaikkea, mitä meille tapahtuu, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme tapahtumiin. Se ei tee elämästä peliä — mutta se tekee psykologiasta välineen, jolla navigoimme sen läpi.
Joten… Jos joku on ”käynyt asunnollasi”, hän pelailee omia pelejään. Aikuisena ihmisenä sinun ei kuitenkaan tarvitse mennä niihin mukaan.
