Kategoria: Yleinen

Ainoa oikea joulupukki on Suomesta! Se on se totuus, ei mitään satua tai kuvitelmaa. Ja hän asuu tuolla tuntureiden takana, Korvatunturilla. Missä muuallakaan!? Toki hän kuuluu pitävän sivukonttoriaan Rovaniemellä, missä tätä iloista ukkoa voi nähdä. Audienssikin on mahdollinen. Siellä hänellä on myös postitoimisto, jonne tulee kirjeitä kaikkialta maailmasta lapsilta jos ehkä aikuisiltakin. Varsinaiset työpajat lienevät…

On taas se vuodenaika – joulu siis – ja ruokia ja erityisesti joulupuuroa laitellaan kattiloiden täydeltä. Tuntuu siltä, että joulutunnelmaa ei tule, jos eivät vatsat ole täynnä! Ja nimenomaan täynnä puuroa. No, voi kai mainosta mukaillen sanoa, että vatsa täysi ja mieli iloinen! Niin kai se sitten on. Mutta ennen kaikkea joulu on lasten juhla….

Linnan juhlat saatiin juhlittua. Valot on linnasta sammutettu ja juhlaväki pääsi viimein nukkumaan. Tai kuka nyt minnekin on suunnannut. Olen joskus miettinyt, että pitävätköhän linnan työntekijät virallisen juhlan päätyttyä jonkinlaiset ”rääppiäiset”. Luulisi kyllä, että juhlaruokaa jäisi aina sen verran yli, että työntekijät voisivat hiippailla pöytien äärelle maistelemaan paisteja ja liemiä. Arvioimaan, miltä herkut ovat maistuneet…

Itsenäisyyspäivä… Yleensä luvassa ei ole kovin villiä melskettä tai karnevaalitunnelmaa – otetaan rauhallisesti. Itse asiassa, suomalainen tapa juhlia itsenäisyyspäivää on oikeastaan aika omalaatuinen: katsotaan televisiosta linnan juhlia. Ehkä on ensin syöty hyvin ja sitten, massut pulleina, yksi jos toinen – kuka juhlavasti pukeutuen, kuka pyjamassaan – asettuu television ääreen katsomaan kättelyjonoja ja pukuloistoa juhlaillan hämärässä,…

Usein tulee mietittyä, mitä kuuluu ”perinteiseen suomalaiseen jouluun”? Hyvää mieltä, lumisia maisemia, sinisenä hohtava tähtitaivas… Koti on siivottu viimeisen päälle ja kuusi tuotu sisälle ja koristeltu. Lapset ovat enemmän kuin täpinöissään odotellessaan pukin vierailua. Aikuisille joulu merkitsee ehkä enemmän rentoutumista. Työt on tehty ja voidaan vain olla, odotella joulua, ihailla kuusta ja sen valoja. Lauletaan…

Luontoa seuraillessa saattoi syksyn mittaan moneen kertaan sanoa, että onpa ollut aika erikoisia säätiloja… Muutoinhan tämä on ollut sitä samaa arkista aherrusta koko vuoden, mutta näin joulun lähestyessä alkoi jo tuntua siltä, että syksy vain jatkuu ja jatkuu, eikä talvea tule lainkaan. Maa oli pitkään tyystin musta ja melkein voi sanoa, että viittä vaille kukat…

Unelmoitko työpaikasta tai sen vaihtamisesta? Olipas jouluinen kysymys, mutta kysyn silti: jos pitäisi valita, ottaako vastaan vastuullinen, tärkeä ja hyväpalkkainen työ, joka ei kuitenkaan täysin tunnu ”omalta” tai kiinnostavalta vai tyytyäkö pienempipalkkaisempaan hommaan, josta kuitenkin pitää ja josta saa itselleen joka päivä hyvän mielen, niin mitä tekisit? Voisipa vaakakuppi kallistua jälkimmäisen puolelle: Eivätpä ne maallinen…

On tämä yhtä arkista kiirettä! Kiirettä ja huolta… Pitäisi vähän rauhoittua ja stressata vähemmän. Toisaalta pitäisi piristyä: joulu lähenee päivä päivältä ja perinteinen ”joulun työlista” on vasta puolivälissä. Jouluahan ei tule, jos kaikkea ei ole tehty… No, ihan mielelläänhän sen kaiken tekee – vaikka vähän kiirettä pitäisikin. Kyllähän se omaakin mieltä lämmittää, kun joulu on…

Jalkojen alla narskuu lumi hämärällä ja hiljaisella kylänraitilla. On talvinen joulukuun ilta. Puut taipuvat tien varrella lumisina ja taivas kaartuu ikuisena, äärettömänä avaruutena niiden yläpuolella. Tähdet tuikkivat kirkkaina –kuin ikkunoina aivan toiseen maailmaan. Kuu kuultaa pakkasusvan ja pilviharson takaa sinertävänä… Lentokone kaartaa taivaankannen poikki jättäen himmeän, haihtuvan usvavanan jälkeensä. Joku lentää kai etelän lämpöön? No,…