Maarja istui saunan lauteilla ja kuunteli, kuinka vesi sihahti kiukaalle. Ulkona pakkanen kiristyi, mutta sisällä oli lämmin. ”Jõulusaun on vanha tapa”, isoäiti sanoi. ”Se puhdistaa kehon – ja vähän mielenkin.”
Saunan jälkeen valmistauduttiin aterialle. Keittiössä isä paistoi jo verimakkaroita, ja äiti haudutti hapankaalia. Pöydässä olisi tänäkin vuonna yhdeksän ruokalajia – ei siksi, että olisi ollut niin kova nälkä, vaan siksi, että niin oli aina tehty. ”Jätku leiba”, isoisä toivotti istuutuessaan pöydän ääreen. ”Että leipä ei lopu ensi vuonna.
Vatsat täynnä perhe istuutui kuusen äärelle. Sen alla oli lahjoja, mutta Maarja tiesi, ettei niitä saanut noin vain. Hän tiesi jo mitä esittäisi, kun lahjoja ryhdyttäisiin jakamaan: hän lausuisi runon, jonka oli oppinut koulussa: ”Jõulutule valguses, süda on kui kodu sees.”
Isoäiti nyökkäsi ja ojensi paketin. Sisällä oli suklaata ja pehmoinen neulepusero. Maarja hymyili. ”Nyt saavat pakkaset tulla.”
Yöllä, kun tähdet loistivat kirkkaina pakkastaivaalla, Maarja katsoi ulos ikkunasta. Lumi peitti pellot, ja hiljaisuus oli syvä. Hän kuiskasi tyytyväisenä: ”Jätku leiba. Ja jõulurahu.”
***
Viron joulu on lämmin, ruokakeskeinen ja perinteikäs juhla, jossa yhdistyvät saksalaisvaikutteet, omavarainen maaseutukulttuuri ja hiljainen yhdessäolo. Joulusauna, verimakkara ja toivotus “Jätku leiba” kuuluvat olennaisesti juhlaan.
Virossa joulua vietetään erityisesti jouluaattona (jõuluõhtu) ja joulupäivänä (esimene jõulupüha). Joulu on monille virolaisille vuoden tärkein juhla, vaikka osa väestöstä – erityisesti vironvenäläiset – viettääkin juhlaa vasta uudenvuoden aikaan.
Keskeinen joulun perinne on joulusauna: monissa perheissä lämmitetään sauna jouluaattona – puhdistautumisen ja rauhoittumisen merkiksi. Muutoinkin joulu on rauhallinen juhla, jossa korostuu perheen läsnäolo ja kiireettömyys.
Kuusi koristellaan, ja lahjat jaetaan jouluaattona. Monissa perheissä lahjojen saaminen edellyttää runonlausuntaa tai pientä esitystä.
Hyvä ruoka on keskeinen osa virolaista joulunviettoa. Ahjupraad, uunissa paistettu possu on yleinen pääruoka. Lisäksi tarjoillaan pannulla tai uunissa paistettuja verivorsteja (verimakkaroita), jotka tarjotaan puolukkahillon kanssa. Hitaasti haudutettu praekapsas (hapankaali) on olennainen lisäke. Joissakin perheissä tarjotaan jouluhanhea. Virolainen joulupöytä on saanut paljon vaikutteita saksalaisesta keittiöstä. Uskomuksen mukaan runsas ateria tuo vaurautta ja sato-onnea ja siksi tarjolla on usein seitsemän, yhdeksän tai kaksitoista ruokalajia. Aterialla on tapana toivottaa vaurautta ja yltäkylläisyyttä sanomalla “Jätku leiba” eli “jatkukoon leipä”.
Joulunvietto oli oli kiellettyä Neuvostoliiton aikana, mutta monet virolaiset juhlivat silti salaa perinteitä vaalien.