Venla seisoi isoisänsä vieressä Turun vanhalla torilla. Lumi narskui jalkojen alla, ja kirkonkellot soivat. Ihmiset olivat hiljaa, kuin jokin näkymätön olisi laskeutunut heidän ylleen. ”Kohta se alkaa”, isoisä kuiskasi.
Torin laidalla seisoi kaupungin edustaja, vanhan rakennuksen parvekkeella, ja luki sanat, jotka Venla oli kuullut aiemmin televisiosta – tänään, paikan päällä, ne tuntuivat erilaisilta: ”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla…”
Puheen jälkeen hiljaisuus täyttyi musiikilla. Jossain kauempana puhalsi torvi, ja sen jälkeen kirkon kuoro aloitti virren. Sävelet nousivat pakkasilmaan, ja Venla tunsi, kuinka ne kulkivat hänen sisällään kuin lämmin hengitys.
Isoisä sulki silmänsä – hän oli hieman liikuttunut: ”Tämä on se hetki, jolloin joulu saapuu. Ja tuo musiikki tekee siitä niin totta.”
Kotona lämmin sauna oli jo odottamassa, ja pöydässä tuoksuivat kinkku ja lanttulaatikko. Lahjat odottivat kuusen alla, mutta kukaan ei kiirehtinyt. Isoäiti sytytti joulupöydän kynttilät. “Istukaahan pöytään ja syökää”, hän toivotti, eikä toista kertaa tarvinnut kehottaa…
Illalla Venla käveli yksin pihalle. Taivas oli täynnä tähtiä, ja metsä kaartui hiljaa ympärillä. Venla hyräili hiljaa laulua, jonka oli kuullut torilla. Se ei ollut enää vain sävel – se oli nyt muisto, joka oli piirtynyt hänen mieleensä ikuisiksi ajoiksi.
”Hyvää joulua”, hän kuiskasi ympäröivään jouluyöhön.
***
Suomessa joulun vietto alkaa perinteisesti jouluaattona, kun joulurauha julistetaan Turussa klo 12.00 – perinne on jatkunut käytännössä lähes katkeamatta 1300-luvulta lähtien.
Joulupöydässä on kinkkua, laatikoita ja rosollia. Saunassa käydään ennen lahjojen jakoa. Joulupukki saapuu usein itse paikalle – poroineen tai ilman.
Mutta ennen kaikkea: joulu on hiljaisuuden, valon ja rauhan juhla. Metsät seisovat äänettöminä, kynttilät palavat ja sydämissä soi hiljainen kiitos.
***
Kun kaikki joulut kohtaavat
Näin päättyy joulumatkamme – 24 +1 maata, tarinaa ja tapaa juhlia valoa pimeyden keskellä.
Kiitos, että kuljit mukana!
Joulupäivän aamu on rauhallinen. Lumi peittää kadut, kynttilät palavat vielä haudoilla, ja keittiössä tuoksuu kahvi. Ei enää kiirettä, ei enää odotusta – vain rauha, hetki, joka on tullut jäädäkseen.
Kalenterin luukut ovat nyt auki. Tšekin karppi, Ukrainan hämähäkinseitti, Islannin joulupojat, Norjan luudat, Kreikan laivat, Hollannin höyrylaiva, Ruotsin Lucia, Suomen joulurauha… Jokainen tarina oli erilainen. Jokainen maa kertoi omaa tarinaansa.
Mutta niiden tarinoissa oli jotain yhteistä.
Jokaisessa kodissa sytytettiin kynttilä. Jokaista lasta varten oli lahja, toive tai tarina. Jokaisessa pöydässä oli ruokaa, joka keräsi ihmiset yhteen. Ja jokaisessa sydämessä soi sama hiljainen toive: että saisimme olla yhdessä tämän hetken.
Joulun ihme ei ole siinä, että se olisi samanlainen kaikkialla. Vaan siinä, että kaikki erilaiset joulut voivat kohdata – ja ymmärtää toisiaan.
Ehkä jossain Tanskassa joku syö viimeisen piparin. Ehkä Islannissa viimeinen joulupoika palaa vuorille. Ehkä Suomessa joku hyräilee vielä joulurauhan virttä…
Ja ehkä sinä, juuri nyt, tunnet sen kaiken. Että joulun tarina ei pääty – se säilyy sydämessäsi, vaikka arjen keskellä se välillä hiljenee.
Hyvää ja rauhallista joulun aikaa itse kullekin!