Lukas seisoi kylän aukiolla, jossa joitakin lumihiutaleita leijaili hiljaa alas. Hän piiloutui äidin selän taakse ja katseli sieltä varovasti, kuinka kulkue lähestyi – musiikkia, soihtuja, kulkusia ja karvaisia hahmoja, joiden kasvoilla oli irvistävät naamiot ja päässä sarvet.
”Onko tuo Krampus?” hän kysyi. Äiti nyökkäsi. ”Krampushan se! Mutta ei tarvitse pelätä: hän vain muistuttaa, että hyvä käytös kannattaa. Mutta ei hän vie mennessään ketään, joka osaa pyytää anteeksi.”
Kulkue kulki ohi, ja Lukas sai pieneltä Nikolaus-papilta piparkakun.
Kotona Lukas kertoi isoisälle, kuinka oli nähnyt Krampuksen, eikä tämä ollut napannut häntä matkaansa. Isoisä muisteli, kuinka hänen nuoruudessaan Krampus tuli usein ovelle saakka ja kolisteli lukkoja – silloin piti olla rohkea! Krampus jätti tällöin aina lahjan. Lukas kuunteli tarkoin isoisän kertomusta.
Illalla Lukas asetteli ikkunan eteen pienen seimiasetelman – Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi. Hän myös ripusti sukan hyllyn reunukselle ja laittoi sinne pienen kirjeen, jonka hän oli kirjoittanut äidin avustuksella: ”Rakas Nikolaus, olen ollut kiltti. Joskus olen ollut vähän tuhma, mutta en tahallani. Kiitos, jos käyt kylässä.”
Aamulla sukassa oli suklaata, pieni puinen auto ja kortti, jossa luki: ”Bleib brav – und fröhliche Weihnachten!” Lukas hymyili. Krampus ei ollut vienyt häntä. Ulkona oli alkanut sataa lunta – joulu oli tullut.
***
Itävallassa joulua vietetään perinteisesti ja hartaasti, erityisesti alppiseuduilla, joissa vanhat tavat elävät vahvasti. Joulussa yhdistyy katolinen hartaus, musiikki, käsityöt ja jopa pelottava Krampus-hahmo. Juhla alkaa adventista, ja huipentuu jouluaattoon (Heiliger Abend) sekä joulupäivän messuun.
Adventtikranssi (Adventskranz) koristaa myös itävaltalaisia koteja, ja jokaisena sunnuntaina sytytetään uusi kynttilä. Adventtikalenterit ovat suosittuja niin lapsilla kuin myös aikuisilla.
Sankt Nikolaus tuo 6. joulukuuta lahjoja kiltisti käyttäytyneille lapsille. Häntä seuraa usein Krampus – pelottava, sarvekas hahmo, joka etsii tuhmia lapsia. Krampus-kulkueet ovat näyttäviä ja varsin äänekkäitä.
Itävallassa joulutorit ovat perinteikkäitä ja etenkin Wienin ja Salzburgin joulutorit ovat kuuluisia. Myös erilaiset seimiasetelmat (Krippe) ovat suosittuja. Ne ovat yleensä taidokkaasti rakennettuja, ja niissä voi olla jopa alppimaisemia.
Hyvä ruoka on keskeinen osa joulunviettoa. Joulupöydässä on usein karppia, hanhea tai possua, perunoita, hapankaalia ja jälkiruoaksi Vanillekipferl-keksejä ja Weihnachtsstollenia.
Eikä joulua ilman musiikkia! Sitä kuvaavasti yksi maailman kuuluisimmista joululauluista Stille Nacht (Jouluyö, juhlayö) on itävaltalainen sävellys – se esitettiin ensi kerran vuonna 1818 Oberndorfissa.
Itävallan joulua kuvataan usein rauhalliseksi ja lumiseksi ja se on täynnä vanhoja tarinoita, joissa musiikki ja mystiikka kulkevat käsi kädessä.