Ximena piteli kynttilää käsissään ja seurasi kulkueen laulua. Katu oli täynnä ihmisiä – naapurit, serkut, isovanhemmat… He kulkivat talolta talolle, laulaen ”En el nombre del cielo, os pido posada…”. Jokaisella ovella joku vastasi: ”Aquí no es mesón…” Viimein yksi ovi avautui ja heidät kutsuttiin sisään.

Siellä odotti juhla: piñata roikkui pihalla, tamalit höyrysivät pöydällä ja ponche tuoksui kanelilta ja guavalta. Ximenalle ojennettiin keppi. Hän astui piñatan eteen, sulki silmänsä, pyörähti ympäri ja iski! Kolmannella iskulla piñata hajosi, ja karkit ja hedelmät sinkoutuivat ilmaan. Lapset kiljuivat ilosta.

Ximena nappasi karamellin ja istui isoäitinsä viereen. ”Miksi me teemme tämän joka vuosi?” hän kysyi. Isoäiti hymyili. ”Koska Maria ja Joosef etsivät paikkaa, ja me muistamme sen. Ja koska yhdessä oleminen on lahja.”

Illan päätteeksi he sytyttivät lisää kynttilöitä ja lauloivat Noche de Paz. Ximena katsoi liekkejä ja tunsi, että vaikka ulkona oli jo vilpoisaa, sisällä oli lämmin – valosta, laulusta, läheisyydestä.
***
Meksikossa joulu on syvästi uskonnollinen ja yhteisöllinen juhla, jossa yhdistyvät katoliset perinteet, espanjalaiset vaikutteet ja värikäs kansankulttuuri.
Joulunvietto alkaa jo 16. joulukuuta, jolloin käynnistyvät yhdeksän päivää kestävät Las Posadas -kulkueet: naapurustoissa ihmiset kantavat kynttilöitä, laulavat ja käyvät ovelta ovelle pyytäen majapaikkaa – symboloiden Marian ja Joosefin etsintää.
Jokaisen posadan jälkeen järjestetään juhla, jossa lapset rikkovat seitsensakaraisen piñatan. Jokainen sakara symboloi yhtä seitsemästä kuolemansynnistä.
Ruoka on keskeinen osa juhlintaa. Tarjolla on muun muassa tamaleja, bacalaoa (suolattua turskaa), ponchea (hedelmäjuomaa) ja makeita leivonnaisia.
Koristeluina erilaiset seimiasetelmat (nacimiento) ovat yleisiä, ja tunnelmaa luodaan musiikilla: joululaulut kuten Noche de Paz (Jouluyö, juhlayö) kaikuvat kodeissa ja kirkoissa.
Joulun juhlakausi jatkuu yli uudenvuoden aina tammikuun 6. päivään, jolloin vietetään Día de los Reyes -juhlaa eli Kolmen kuninkaan päivää. Tuolloin lapset saavat lahjoja ja syödään Rosca de Reyes -kakkua.
Meksikon joulu on täynnä valoa, musiikkia, rukousta ja iloa – se on ennen kaikkea koko yhteisön juhla, jossa perinne ja sydämellisyys kulkevat käsi kädessä.