Luudat piiloon!

Solveig istui keittiön pöydässä ja katseli, kuinka isoäiti laski leivonnaisia. ”Yksi, kaksi, kolme…” Hän pysähtyi viidessä: ”Vielä tarvitaan kaksi. Muuten ei tule oikea jul.”

Keittiössä tuoksui krumkake, sirupssnipper ja julekake. Ulkona lumi peitti vuonon rannan, ja isä kantoi sisään pinnekjøttia – suolattua lampaankylkeä, joka höyrysi tikuilla kattilassa.

”Muistitko piilottaa luudat?” isoäiti kysyi. Solveig nyökkäsi. ”Varastossa, lukon takana.” Isoäiti hymyili. ”Hyvä. Noidat eivät saa kyytiä tänä yönä.”

Illalla he söivät pinnekjøttia, perunoita ja punakaalia. Jälkiruoaksi tuli riskrem, ja manteli löytyi Solveigin kulhosta. Hän sai pienen marsipanisian – ja oikeuden valita seuraavan päivän leivonnaisen.

Kun kynttilät oli sytytetty ja laulu Deilig er jorden kaikui olohuoneessa, perhe kokoontui kuusen ympärille. He tanssivat nauraen sen ympäri, käsi kädessä, ja Solveig kuiskasi: ”Tämä on joulun sydän.”

Yhtäkkiä ovelta kuului koputus. Isä avasi oven – siellä seisoi julenissen, punaisessa takissa ja harmaassa parrassa. ”Er det noen snille barn her?” hän kysyi. Solveig nyökkäsi. ”Ehkä vähän tuhma joskus – mutta tänään kiltti.”

Julenissen nauroi ja ojensi paketin. Kuusen alla oli muitakin – pieniä, kauniisti käärittyjä. Solveig avasi omansa: kirja, jossa oli satuja ja tarinoita Norjan joulusta. Solveig hymyili. Isä totesi naama vakavana: ”Tuo kirja taitaa kestää vähän kauemmin kuin se marsipani”.

Yöllä Solveig hiipi keittiöön. Seitsemän leivonnaiskulhoja oli rivissä keittiön tasolla. Hän otti yhden sandkaken ja kuiskasi: ”Jul er her.”

***

Norjalainen joulu (jul) yhdistää kristilliset perinteet, pakanalliset juuret ja vahvan kotiseututunteen. Joulua vietetään erityisesti jouluaattona (julaften), ja siihen liittyy monia alueellisia tapoja ja uskomuksia. Norjalaisen joulun juuret ovat pakanallisessa jul-juhlassa, joka juhlisti talvipäivänseisausta. 900-luvulla elänyt kuningas Haakon siirsi juhlan Jeesuksen syntymän kunniaksi joulukuun 25. päivälle, mutta nimi ja osa tavoista säilyivät.

Norjalaiset uskovat edelleen vakaasti tonttuihin, jotka asuvat navetoissa tai ullakoilla. Heitä pitää muistaa riisipuurolla (risgrøt), muuten he voivat tehdä kepposia. Jouluyönä liikkuu myös noitia ja erilaisia pahoja henkiä etsimässä luutia lentääkseen. Siksi tapoihin kuuluu piilottaa luudat, usein lukkojen taakse ulkovarastoihin tai kaappeihin.

Jouluna syödään hyvin. Ruokalajit tosin vaihtelevat alueittain. Lännessä syödään pinnekjøttia (suolattua ja kuivattua lampaankylkeä), idässä ribbeä (possunkylkeä). Yleisenä jälkiruokana tarjotaan riskrem – riisipuuroa kermalla ja mantelilla. Tärkeää on noudattaa seitsemän leivonnaisen sääntöä: joulun herkkupöydässä on oltava seitsemää erilaista leivonnaista. Tyypillisiä ovat krumkake, sirupssnipper, sandkaker ja julekake. Tämä tapa on niin tärkeä, että se herättää tunteita – vähemmän kuin seitsemän voi tuntua ”epäjoululta”.

Adventtikynttilät, joulukalenterit ja joulukonsertit ovat suosittuja jouluperinteitä. Kodeissa poltetaan kynttilöitä ja koristellaan ikkunoita valoin. Monet käyvät joulukirkossa, ja perinteiset laulut kuten Deilig er jorden kaikuvat kodeissa.

Norjan joulu on hiljainen, harras ja täynnä vanhoja uskomuksia, jotka tuovat juhlaan ripauksen mystiikkaa.