Yksi usein toistamistani sanonnoista on “vale-emävale-tilasto”. Silti myönnettäköön, että tilastoillakin on paikkansa ja lähtökohtaisesti voinemme luottaa Tilastokeskuksen monipuolisiin antimiin. Sieltähän löytyy vaikka mitä mielenkiintoista! Jopa mahdollisuus luoda keskivertosuomalainen, tuo oman elämänsä bradpitt.

Joten katsotaanpa! Tilastokeskusta siis kehiin ja profiilia pukkaa:
Keskimääräinen suomalainen on useimmiten mies, noin 43-vuotias, 180-senttinen ja 86,4-kiloinen. Ja nimeltään kohtuullisella todennäköisyydellä Juha. Hän asuu Järvenpäässä, Keravalla, Vantaalla tai Kauniaisissa pientalossa. Hänen älykkyysosamääränsä on varsin keskimääräinen eli tasan 100, mikä on edesauttanut häntä suorittamaan noin viisi vuotta koulutusta peruskoulun jälkeen. Tämän seurauksena – tai ansiosta – hänen kuukausitulonsa ovat noin 3 900 €.

Hän juo kolme kuppia kahvia päivässä ja syö lihaa kuin grillikausi ei koskaan loppuisi… No, ainakin enemmän kuin vihanneksia. Hän katsoo televisiota reilut kaksi tuntia illassa, mutta vastapainoksi kävelee mielellään. Vähintäänkin sen 23 minuuttia töihin.

Hän ei koskaan poikkea kaavasta.
Hän on… Hän on niin ihanan tavallinen suomalainen.
Paitsi, että ei ole. Hän on olemassa vain tilastollisesti – ei todellisuudessa. Hän on kuin Frankensteinin hirviö, koottu paloista, joita kukaan ei oikeasti kanna mukanaan. Tämä hahmo ei kirjoita runoja, rakastu väärään ihmiseen tai riko rajoja – hän on vain numero Excel-taulukossa, ilman intohimoja tai virheitä, jotka tekisivät hänestä aidon ja elävän.
Keskiverto on tylsä. Harhakuva, haamu, kuvitelma. Hän ei ole todellinen ihminen.

Silti niin usein puhutaan yleistäen ”meistä suomalaisista” tai todetaan, että “me suomalaiset nyt vaan olemme tällaisia” – ikään kuin olisi vain se keskimääräisyys, yksi rajattu tai hyväksytty tapa olla suomalainen.
Jos suomalaisuus on yhtä kuin keskiarvo, niin tervetuloa maailmaan, jossa kukaan ei ole liikaa. Ei liian vaalea, ei liian tumma, ei liian hiljainen tai äänekäs, ei liian erilainen – mutta ei myöskään koskaan tarpeeksi elävä.
Yleistäminen elää täällä sitkeästi kuin home vanhassa saunassa – pinttyneenä, näkymättömänä ja erittäin vaikeasti poistettavana. Puhutaan ”suomalaisista arvoista”, ”meistä kantasuomalaisista”, ”aidosta suomalaisuudesta” – kuin se olisi jokin geneettinen tai kulttuurinen sertifikaatti, jonka voi laminoida ja ripustaa eteisen seinälle julistamaan yhtenäisyyden korkeaa veisua.

Myös yhteiskunnallinen keskustelu, politiikka ja jopa arkiset kohtaamiset perustuvat usein näihin yleistyksiin ja luokitteluihin. Puhutaan vaikka ”kantasuomalaisista”, ”maahanmuuttajista”, ”nuorista”, ”eläkeläisistä” – ikään kuin nämä ryhmät olisivat homogeenisia joukkoja, joilla on yksi ääni ja yksi tarina.
Yleistäminen tekee ihmisestä näkymättömän…
Yleistykset peittävät alleen yksilöt, ja kun ihmisiä ei nähdä sellaisina kuin he todella ovat, syntyy välinpitämättömyyttä, syrjintää ja pelkoa erilaisuutta kohtaan.

Tai vielä pahempaa: jos joku nähdään sopimattomana tähän yleiseen muottiin – jos joku näyttää tai kuulostaa erilaiselta tai ajattelee toisin – hänet leimataan poikkeamaksi.
Säännöistä ei ole poikkeamia?
Missä vaiheessa erilaisuudesta tuli uhka? Kuka siitä päätti?

Hei, haloo!!
Todellisuudessa jokainen ihminen on ainutlaatuinen yhdistelmä kokemuksia, arvoja, haaveita ja ristiriitoja. Ja juuri siksi muottiin sopimattomuus ei ole poikkeama – vaan elämän merkki.
Yleistämisen logiikka on kuin yrittäisi kuvata metsää yhdellä puulla. Jokaisella rungolla on oma muotonsa, jokaisella oksalla oma suuntansa, jokaisella lehdellä oma tarinansa. Ja jos me unohdamme yksilön, me avaamme oven syrjinnälle, pelolle ja rasismille. Pelko ei synny erilaisuudesta, vaan se syntyy siitä, että emme enää näe erilaisuutta – emme näe ihmistä.

Jokainen meistä on sekoitus geenejä, kokemuksia, valintoja ja sattumia. Ja siksi jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään – ei tilastona, ei stereotypiana, ei oletuksena.
Mikä sinä haluat olla: sarake tilastoissa vai tilastollinen poikkeama?
Vai peräti ihminen?
Ps. Toki, jos nyt tällainen tekstin alussa kuvattu “Juha Keskiarvo” ilmoittautuu, niin lupaan tarjota hänelle kahvit! Maksimissaan keskipaahdolla luonnollisesti.
