Keskustelu somessa on useimmiten sen verran kiivasta – ja soljuu iloisesti niin asiasta kuin asian vierestäkin – että kommentointi olisi enimmäkseen tuuleen huutelemista. Mitä hyödyttää…?
Huutelenpa sitten täältä blogista, niin ei kukaan pääse esittämään vastaväitteitä ja saan omittua sen viimeisen sanan. Ähäkutti!
Eli se, mikä huomioni kiinnitti, oli tämä kansanedustaja Päivi Räsäsen saama tuomio korkeimmassa oikeudessa, mistä somekeskustelu on ryöpsähtänyt yli äyräidensä: keskustelua käydään tiukasti omista poteroista ja rintamalinjat ovat ylipääsemättömät…
Räsäsen kommentit koskivat homoseksuaalisuutta – seksuaalista suuntautumista – mutta minua alkoi kiinnostaa minkälaiseen käsitykseen sukupuolesta nämä keskustelut usein nojaavat.
En siis käsittele seksuaalisuutta sinänsä, enkä ota kantaa tuomioon – oikeusoppineet ovat sanansa sanoneet. Sen sijaan pysähdyn siihen taustaoletukseen, joka tuntuu ohjaavan monia puheenvuoroja: ajatukseen sukupuolesta yksioikoisena mies–nainen -asetelmana.
Miksi tästä asiasta ylipäätään pitää keskustella?
***
On jokseenkin ärsyttävää, kuinka ihmisen sukupuolesta on tullut lähes kaiken mitta.
Ja ironista sikäli, että tällainen sukupuoleen “ripustautuminen” ei ole lainkaan Raamatun tai biologian vinkkelistä se alkuperäinen ajatus. Jostain syystä tämä yksi elämän ulottuvuus on vain nostettu yli kaiken muun, kaikkea määrittäväksi kynnyskysymykseksi.
En ole mikään Raamatun tuntija, mutta hienoisella kaivelulla (ja kyselemällä tekoälyltä…) sain jonkinlaista käsitystä asiasta. Jos nyt tarkastellaan Raamatun kertomuksia, niin…
…Raamattuhan aloittaa ihmisestä.
Ei ihmisen sukupuolesta.
Luomiskertomuksissa (monikko tarkoituksellinen) huomio keskittyy ihmiseen, ei hänen sukupuoleensa. Ihminen luodaan Jumalan kuvaksi – mieheksi ja naiseksi – mutta Raamattu ei tee tästä identiteetin ydintä.
Sen sijaan Raamattu kuvaa ihmistä suhteiden ja kutsumuksen kautta: Jumalan kuvana ihminen on kutsuttu rakastamaan, kantamaan vastuuta ja toimimaan yhteydessä toisiin. Arvo ei tule sukupuolesta, vaan tästä kutsumuksesta.
Sukupuoli on osa luotua todellisuutta, mutta ei identiteetin keskus. Raamattu ei määrittele miehille ja naisille luonteenpiirteitä tai rooleja. Jumala ei antanut Raamatussa listaa ”miehen töistä” tai ”naisen töistä”, vaan jätti tämän samasta puusta – tai siis, anteeksi, luusta – veistämänsä homo ludens -pariskunnan sellaisenaan haahuilemaan Paratiisiin.
Tunnetuin seurauksin…
Siitä se sitten lähti. Ja tässä ollaan – aika kaukana Paratiisista.
***
Entäpä sukupuoli biologian näkökulmasta?
Biologia ei kiistä sukupuolta, vaan ennemminkin kuvaa sen monimutkaisuutta. Biologiassa sukupuoli ei ole yksi muuttuja, vaan kokonaisuus rakentuu useista tasoista (kromosomit, hormonit, gonadit, sisäiset ja ulkoiset sukupuolielimet, aivojen kehitys…).
Useimmilla ihmisillä nämä tasot ovat linjassa ja tuloksena on niin sanottu mies tai nainen. Mutta luonto on kokeilunhaluinen ja evoluution mielikuvitus on rajaton: luonnossa on runsaasti variaatiota. Intersukupuolisuus, geneettiset variaatiot ja hormonaaliset erot eivät ole harvinaisuuksia, vaan osa biologian arkista todellisuutta.
Biologia ei sinänsä kiistä sukupuolen olemassaoloa, mutta muistuttaa, että sukupuoli ei ole yksinkertainen binäärinen kytkin. Se on monikerroksinen järjestelmä, jossa on luonnollista vaihtelua.
***
Ja, jos nämä kaksi näkemystä yhdistetään?
Jos nyt oikein karrikoiden sanoisi, voisi miltei väittää, että Raamatun ja biologian välillä ei oikeastaan ole ristiriitaa. Raamattu ei pyri antamaan biologista määritelmää. Se puhuu sukupuolesta teologisena ja relationaalisena todellisuutena – osana luomistyötä, ei sen teknisenä kuvauksena. Biologia korostaa sukupuolen moninaisuutta. Kumpikaan ei tee sukupuolesta ihmisen identiteetin ydintä.
Raamattu kuvaa, miksi sukupuoli on olemassa suhteiden ja kutsumuksen tasolla. Biologia kuvaa, miten sukupuoli ilmenee kehossa. Mutta kumpikaan ei väitä, että sukupuoli määrittäisi ihmisen arvon, tarkoituksen tai ihmisyyden täyteyden.
Ihmisen arvo ei riipu siitä, kuinka selkeästi hänen sukupuolensa sopii biologisiin kategorioihin tai miten hän itse kokee oman sukupuolensa.
Ihmisen arvo ei riipu siitä, kuinka hyvin hän sopii kulttuurisiin rooleihin.
Raamatun mukaan arvo tulee Jumalan kuvana olemisesta. Biologian mukaan monimuotoisuus on luonnollista ja odotettavaa. Näiden kahden näkökulman yhteinen viesti on selvä: ihmisyys on suurempi kuin mikään yksittäinen muuttuja.
Ehkä meidän olisi aika palata siihen, mistä Raamattu aloittaa: ihminen on Jumalan kuva – ennen kaikkea muuta. Samalla meidän tulee kuunnella myös biologiaa, joka muistuttaa, että luonto ei ole mustavalkoinen, vaan täynnä rikkautta ja variaatiota.
Eikö olisi jo aika nähdä sukupuoli osana ihmisyyttä, ei sen mittana tai sitä määrittävänä tekijänä? Jos sukupuolesta tulee liian suuri kysymys, ihminen pienenee. Ihmisyys unohtuu – ja se on se todellinen ongelma!
Kun ihminen nähdään kokonaisuutena, sukupuoli löytää oikean paikkansa: ei identiteetin keskuksena, vaan osana kaunista ja monimuotoista ihmisyyttä. Sukupuoli on osa tarinaamme, ei koko tarina.
Raamatun ja biologian yhteinen viesti: ihminen on enemmän kuin sukupuolensa.
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
***
Ja lopuksi vielä otsikon korianteri: Raamatussa korianteri lähinnä vain vilahtaa mannan vertauskuvana, ulkonäön tasolla. Biologia taas kertoo, miksi osa meistä maistaa sen saippuaisena OR6A2‑geenin variantin vuoksi. Joten…
Jos korianteri maistuu oudolta, se on ok. Vasenkätisyys on ok. Punaiset hiukset ovat ok.
Ihmisyys on täynnä variaatioita, jotka hyväksymme kyselemättä.
Miksi niiden kokonaisuus – ihminen – olisi virheellinen?