Lieke istui isänsä hartioilla ja katseli, kuinka höyrylaiva lipui kanavaa pitkin. Sen kannella seisoi Sinterklaas punaisessa viitassa, kultainen sauva kädessään. Vierellä kulki nokisia apureita, jotka heittelivät pepernoten-pipareita katsojille. ”Hän tuli!” Lieke huudahti. ”Hän tuli Espanjasta asti!”
Laiva rantautui ja kulkue siirtyi kadulle. Sinterklaas nousi ratsastamaan valkoisella hevosellaan. Lapset lauloivat Sinterklaasje kom maar binnen met je knecht, ja ilmassa tuoksuivat mausteet ja suklaa. Lieke tunsi, kuinka joulu lähestyi aimo harppauksin!
Illalla Lieke asetti kenkänsä oven eteen ja sujautti sinne piirroksen, jossa Sinterklaas seisoi auringossa, ja vieressä oli iso pipari. ”Ehkä hän pitää siitä”, Lieke sanoi. Isä nyökkäsi. ”Ja ehkä hän tuo sinulle suklaakirjaimen – L niin kuin Lieke.”
Aamulla kengässä oli pieni paketti, pipareita ja suklaakirjain. Lieke puraisi siitä palan ja hymyili. ”Ihan oikea L-kirjain – Sinterklaas tietää, kuka minä olen.”
***
Alankomaissa joulunvietto alkaa jo marraskuun puolivälissä, kun valkopartainen, piispan asuun pukeutunut Sinterklaas (Pyhä Nikolaus) apureineen saapuu Espanjasta höyrylaivalla. Ryhmän saapumista juhlitaan kulkuein, lauluin ja televisiolähetyksin. Lahjat ja herkut jaetaan 5. joulukuuta, jota kutsutaan nimellä Sinterklaasavon.
Kodeissa joululahjat jaetaan lasten takan tai oven eteen jättämiin kenkiin, joihin ilmestyy lahjoja, pipareita tai pieniä yllätyksiä.
Jouluinen herkkupöytä on runsas. Tarjolla on muun muassa pepernoten, kruidnoten, speculaas ja suklaakirjaimia – jokaiselle on tarjolla oma alkukirjain.
Joulupäivä (kerstmis) vietetään yleensä perheen kesken, usein rauhallisesti. Lahjoja ei enää jaeta, mutta ruokapöytä on runsas ja tunnelma lämmin.