Tässä maassa:
Jos minulla ei ole oikeutta pukeutua niin kuin ITSE haluan, vaadin tasapuolisuuden nimissä, että sitä oikeutta ei ole muillakaan. Toisin sanoen: kaikille sama asu, sama tyyli, sama sääntö. Ei koruja, ei tunnuksia, ei kulttuurisia viittauksia!
Ja kesät – helleajat ainakin – mennään luonnollisesti totaalinakkeina! Ei sitten tarvitse pohtia, mikä bikinin naru tai speedon sauma ylittää kenenkin sietokyvyn.
Kehonmuodoista, pituudesta ja painosta, jos muutenkin, annettakoon vahvat suositukset. Yli- tai alimittaisuutta älköön kuitenkaan rangaistavaksi määrättäkö.
Jos tämä kaikki – olipa näkökulma mikä tahansa – aiheuttaa jollekin ahdistusta, suoranaista itkua ja hammasten kiristystä tai asiaankuulumatonta väpätystä johonkin suuntaan, tulee valtion taata hänelle ilmainen psykoterapia ja muu tarvittava kuntoutus, jotta asianosainen sopeutuu asiaintilaan.
Ja mitä tulee uskonasioihin, niin jokainen uskokoon mihin haluaa – vaikka hupituttiin – kunhan pitää aatoksensa ominaan, eikä tee näkemyksistään muiden ongelmaa. Mitä useampi kokki on pyhyyden soppaa hämmentämässä, sitä laihempi liemi ja pyhää on lopulta vain kokkaajien yksinkertaisuus. Meteliä kyllä saadaan aikaiseksi ja sattumat kootaan lyömäaseiksi.
Siksi kaikkinaisesta käännytyksestä uskon nimissä rangaistakoon perisuomalaisella istunnolla kusiaispesässä. Minimirangaistus kaksi tuntia. Tekojen uusijalle lisärangaistuksena velvoite avantouintiin – se rauhoittaa nohevimmankin kuumakallen, iästä, säädystä, sukupuolesta tai etnisyydestä riippumatta, tasaa verenpaineen, hiljentää sisäisen metelin ja tekee tilaa järjelle.
Jotta tervemenoa!
“Ab alio exspectes, alteri quod feceris.”