Aoife seisoi olohuoneessa ja katseli, kuinka isä sytytti kynttilän ikkunalaudalle. Ulkona puhalsi Atlantin kostea tuuli, ja sade ropisi hiljaa kattoon. ”Miksi me laitamme kynttilän juuri tähän?” Aoife kysyi. Isä hymyili. ”Se on vanha tapa. Se kertoo, että täällä on lämmin koti – ja että Pyhä perhe on tervetullut.”
Keittiössä äiti valmisti mince pies -leivoksia, ja Aoife sai ripotella päälle tomusokeria. Isoäiti istui nojatuolissa ja hyräili The Wexford Carolia, vanhaa irlantilaista joululaulua. ”Vanha laulu”, hän huokaisi. “Lauloimme tätä jo silloin, kun olin pieni tyttö”, hän sanoi. ”Se kertoo Jeesuksen syntymästä – mutta myös siitä, kuinka tärkeää on olla yhdessä.”
Myöhään illalla Aoife asetti takan reunalle pienen lautasen ja lasin. ”Miksi viskiä pukille?” hän kysyi. Äiti nauroi hiljaa. ”Koska täällä Irlannissa pukki saa vähän parempaa – hän kulkee pitkän matkan, ja pieni tilkka varmasti lämmittää.” Aoife lisäsi lautaselle vielä toisen mince pien. ”Että jaksaa varmasti.”
Yöllä perhe pukeutui lämpimästi ja lähti kirkkoon. Kylän vanha, harmaa kivikirkko oli täynnä kynttilöitä ja hiljaista laulua. Aoife istui penkissä ja katseli edessä olevaa seimiasetelmaa: pieni Jeesus, Maria, Joosef ja lampaat. Hän tunsi olonsa rauhalliseksi.
Kotona he söivät vielä palan Christmas puddingia, ja isä luki vanhan tarinan siitä, kuinka Pyhä perhe kulki halki Irlannin etsiessään suojaa. Aoife kuunteli silmät suurina. ”Ehkä meidän kynttilä näkyi heille”, hän kuiskasi. Isoäiti nyökkäsi. ”Ehkä niin.”
***
Irlannissa joulua vietetään katolisin perintein, mutta mukana on myös kelttiläisiä ja paikallisia tapoja, jotka tekevät juhla-ajasta ainutlaatuisen. Joulunvietto alkaa perinteisesti 8. joulukuuta, jolloin maaseudulta tullaan kaupunkeihin jouluostoksille ja koristeet otetaan esiin.
Seimiasetelmat (cribs) ovat suosittuja kotien koristeita. Seimiasetelmia rakennetaan myös kirkkoihin, joissa niitä pääsee ihastelemaan etenkin jouluyön messussa, joka on tärkeä osa joulun juhlintaa.
Monissa kodeissa suosittu ja perinteinen jouluaaton koriste on myös ikkunalle sytytetty kynttilä – se symboloi vieraanvaraisuutta ja toivottaa Pyhän perheen tervetulleeksi.
Vieraanvaraisuutta osoitetaan myös joulupukille. Aattoiltama lapset jättävät takan reunalle mince pien ja lasillisen irlantilaista viskiä – koska irlantilaisten mielestä Father Christmas ansaitsee pitkällä matkallaan hieman parempaa piristystä kuin maitoa.
Joulupöydässä herkutellaan kalkkunalla, kinkulla, paahdetuilla perunoilla sekä Christmas puddingilla. Lisäksi nautitaan mince pies -leivoksia.
Musiikki on keskeinen osa irlantilaista joulua. Joululaulut kuten The Wexford Carol ja The Twelve Days of Christmas ovat suosittuja. Lauluperinteitä ylläpidetään St. Stephen’s Day’nä eli tapaninpäivänä. Tuolloin järjestetään Wren Boys -kulkueita, joissa pukeudutaan värikkäästi ja kierretään talosta taloon laulamassa.
Irlantilainen joulu on hiljainen, lämmin ja yhteisöllinen juhla, jossa yhdistyvät usko, perhe ja vanhat tarinat.