Tekijä: Perjola

Nyt alkavatkin kohta olla kriittiset ajat edessä: parempi olla kiltisti, turhia kitisemättä ja rauhallisesti, jotta tontut eivät pääse narauttamaan. Tuppaavat, mokomat, kurkkimaan ikkunoista! Joulu lähestyy aimo harppauksin ja kohta joulupukkikin aloittaa pitkän kierroksensa. Siinä vaiheessa on sitten turha enää miettiä, minkälaisiin kirjoihin ja kansiin sitä on itsensä saattanut: onko lahjoja luvassa vai… No, jokainen on…

Ilmeisesti sitä on tullut vanhemmiten mukavuudenhaluisemmaksi: joskus lapsena sitä saattoi herätäkin aikaiseen aamuun, mutta nykyisin aikainen herätys joulukirkkoon ei oikein houkuttele. Ja tokkopa tuo jälkikasvukaan arvostaisi herätystä kukonlaulun aikaan. Herätykseen tarvittaisiin varmaan vähintäänkin kipollinen kylmää vettä naamalle! Ja siirtyminen sängyn lämpimästä kulkupelin kylmyyteen – tokko mitkään vällyt toimisivat riittävänä houkuttimena! Tieten voisihan se olla elämys…

Sattuipa kerran, joskus kauan sitten, että eräänä lumisena jouluaattona kylän lapset odottivat malttamattomina Joulupukin saapumista vierailemaan heidän koulussaan. Joulupukki, vanha ja valkopartainen, astelikin hitaasti, mutta varmasti kohti kylän keskustaa ja koulua. Selässään hänellä oli suuri ja ilmeisen painava säkki. Lapset eivät turhia vierastaneet tuttua hahmoa, vaan juoksivat hänen luokseen iloisina ja toivottivat tämän tervetulleeksi. Joulupukki…

Ainoa oikea joulupukki on Suomesta! Se on se totuus, ei mitään satua tai kuvitelmaa. Ja hän asuu tuolla tuntureiden takana, Korvatunturilla. Missä muuallakaan!? Toki hän kuuluu pitävän sivukonttoriaan Rovaniemellä, missä tätä iloista ukkoa voi nähdä. Audienssikin on mahdollinen. Siellä hänellä on myös postitoimisto, jonne tulee kirjeitä kaikkialta maailmasta lapsilta jos ehkä aikuisiltakin. Varsinaiset työpajat lienevät…

On taas se vuodenaika – joulu siis – ja ruokia ja erityisesti joulupuuroa laitellaan kattiloiden täydeltä. Tuntuu siltä, että joulutunnelmaa ei tule, jos eivät vatsat ole täynnä! Ja nimenomaan täynnä puuroa. No, voi kai mainosta mukaillen sanoa, että vatsa täysi ja mieli iloinen! Niin kai se sitten on. Mutta ennen kaikkea joulu on lasten juhla….

Linnan juhlat saatiin juhlittua. Valot on linnasta sammutettu ja juhlaväki pääsi viimein nukkumaan. Tai kuka nyt minnekin on suunnannut. Olen joskus miettinyt, että pitävätköhän linnan työntekijät virallisen juhlan päätyttyä jonkinlaiset ”rääppiäiset”. Luulisi kyllä, että juhlaruokaa jäisi aina sen verran yli, että työntekijät voisivat hiippailla pöytien äärelle maistelemaan paisteja ja liemiä. Arvioimaan, miltä herkut ovat maistuneet…

Itsenäisyyspäivä… Yleensä luvassa ei ole kovin villiä melskettä tai karnevaalitunnelmaa – otetaan rauhallisesti. Itse asiassa, suomalainen tapa juhlia itsenäisyyspäivää on oikeastaan aika omalaatuinen: katsotaan televisiosta linnan juhlia. Ehkä on ensin syöty hyvin ja sitten, massut pulleina, yksi jos toinen – kuka juhlavasti pukeutuen, kuka pyjamassaan – asettuu television ääreen katsomaan kättelyjonoja ja pukuloistoa juhlaillan hämärässä,…

Usein tulee mietittyä, mitä kuuluu ”perinteiseen suomalaiseen jouluun”? Hyvää mieltä, lumisia maisemia, sinisenä hohtava tähtitaivas… Koti on siivottu viimeisen päälle ja kuusi tuotu sisälle ja koristeltu. Lapset ovat enemmän kuin täpinöissään odotellessaan pukin vierailua. Aikuisille joulu merkitsee ehkä enemmän rentoutumista. Työt on tehty ja voidaan vain olla, odotella joulua, ihailla kuusta ja sen valoja. Lauletaan…

Luontoa seuraillessa saattoi syksyn mittaan moneen kertaan sanoa, että onpa ollut aika erikoisia säätiloja… Muutoinhan tämä on ollut sitä samaa arkista aherrusta koko vuoden, mutta näin joulun lähestyessä alkoi jo tuntua siltä, että syksy vain jatkuu ja jatkuu, eikä talvea tule lainkaan. Maa oli pitkään tyystin musta ja melkein voi sanoa, että viittä vaille kukat…