Aina pitää kokeilla jotain uutta, jotta ei kangistu kaavoihinsa tai pääse apatia yllättämään. No, menneen viikonlopun ”testaus” tuli tuolta ruokapuolelta.
Eli tein blinejä.
Kaikenlaista makumatkaa on vuosien varrella tullut reissattua ja venäläisenkin keittiön saloihin tutustuttu. Blinit ovat silti jääneet aina sivuun ja testaamatta. Oli siis korkea aika paikata tämä aukko sivistyksessä.
Ja, vaikka maailmalla myllertää, niin tämä ei sitten ole minkäänlainen poliittinen kannanotto! Ruoka on universaali ilmiö ja makunystyrät yhdistävät ihmiskuntaa!
Ohjeeksi valikoitui K-ruoka-sivuston piimäblinien ohje, jonka pohjalta tein kertarysäyksellä tupla-annoksen taikinaa. Olisipahan varaa polttaa vaikka pari pohjaankin…
Eli lämmittelin aamusella maidon ja sekoitin siihen hiivan, piimän ja tattarijauhot. Ohjeessa mainittuja vehnäjauhoja en kuitenkaan lisännyt, vaan käytin pelkästään tattarijauhoja hieman enemmän. Jos kerran ryhdytään blinejä väsäämään, niin pysytään sitten kunnolla tattarissa!
Taikina sai jäädä päivän ajaksi muhimaan lämpimään… Kupli ja kuohui välillä aika komeasti!
Illan kähmässä homma jatkui. Lisäsin munankeltuaisen taikinaan ja perään suolaripsaus. Lopuksi vielä vaahdotettu valkuainen käännellen.
Sitten paistopuuhiin! Ei näistä mitään kevyttä kamaa tullut, sillä paistoin blinit aidossa voissa ja voitelin vielä paiston aikana ja jälkeenkin blinejä kirkastetulla voilla.
Mutta, mutta… Hiljalleen hyvää tulee! Miedolla lämmöllä, pitkään kypsytellen sain aikaiseksi 12 keskisuurta, ohuehkoa bliniä. Tiedä häntä, kuinka paksuja näistä olisi pitänyt tehdä tai millaisilta näiden olisi ylipäätään tullut näyttää, mutta kyllä nämä meikäläiselle täydestä menivät. Ehkä jossain, joku bliniammattilainen itkee nyt katkerasti potentiaalista pyhäinhäväistystäni, mutta…
…sovellan tähän nyt täysin häikäilemättä Augsburgin valtiopäivillä vuonna 1555 tehtyä uskonrauhan sopimusta: ”cuius regio, eius religio” saa nyt luvan muokkaantua muotoon ”cuius coquina, eius recipe”. Tai ainakin toteutus.
Ja sitten täytteet: mätiä (tosin iski nuukuus ja kuittasin sen merilevämädillä…), graavilohta, katkarapuja ynnä tonnikalaa noita edellämainittuja vierastavalle, punasipulia, tillisilppua, maustekurkkukuutioita – ja reippaasti smetanaa.
Siitä vain itse kukin kokoamaan mieleistään kavalkadia/kimaraa (eli kaikkea kyytiin) ja sitä myöten herkku ääntä kohden.
Ja oliko hyvää? Erilaista ainakin. Maku oli hienoisessa happamuudessaan aika erikoinen. Söin kuitenkin kolme isoa bliniä, joten eivät ne nyt aivan huonoja voineet olla. No, kyllä ne ihan maistuvia olivat, mutta toki iso osuus tässä elämyksessä oli noilla täytteillä! Vanha viidakon totuus: missä kombo smetana-mäti-punasipuli-tilli, siellä varsin sukkelaan meikäläinenkin.
Mutta, kuten todettua, kaikenlaista pitää kokeilla, eikä tämä nyt testi huonoimmasta päästä ollut.
Tulipahan testattua.
Ja, jos joku nyt innostui ja haluaa kokeilla, niin kunnia sille, jolle kunnia kuuluu eli ohje löytyy: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/blinit