Sanotaan, että suomalaiset ovat eräitä maailman innokkaimpia jäätelönsyöjiä ja innokkaimpia Euroopassa – ainakin, jos on uskomista Yleisradion uutista heinäkuulta 2019.
Samaisen uutisen mukaan jokainen suomalainen huitelee kitusiinsa laskennallisesti 13 litraa jäätelöä vuodessa. Minusta tuo on oikeastaan jopa aika vähän: 13 litraa on 130 desilitraa ja se jaettuna 52 viikolle – eihän se ole kuin 2,5 desiä per viikko. Äkkiäkös tuo määrä uppoaa! Annos paketista, tuutti tai pari, muutama puikko…
Tieten on aina heitä, joille tämä kylmä herkku ei maista, mikä lisää sitten meidän herkkusuiden osuutta.
Mutta määristä viis! Jäätelö on hyvää ja kuuluu ehdottomasti kesään.
Jokunen aika sitten taloutemme nuoriso-osasto oli löytänyt internetin ihmemaasta todella helpon jäätelöohjeen ja pitihän sitä sitten kokeilla. Parin makuvaihtoehdon osalta sain niin sanotusti astella valmiiseen pöytään, mutta pitihän sitä sitten lopulta itsekin hypätä kauhan – tai paremminkin vatkaimen – varteen.
Eli itse pohja on todella, todella simppeli: 0,5 litraa kuohukermaa ja purkillinen kondensoitua maitoa sekoitetaan. Kermaa ei vaahdoteta tms. – ainekset vain kulhoon ja vatkain laulamaan.
Makeusasteen voi valita siten, että valitsee joko sokeroitua kondensoitua maitoa tai jopa karamellisoitua… Sokeritontakin löytyy ja se on varmasti oiva vaihtoehto etenkin, jos makuaineet ovat sieltä imelämmästä päästä. Sokeroitu, saati karamellisoitu ovat varsin, ellei erittäinkin makeita… Tällä kertaa valinta kohdistui sokeroituun – syystä, että sokeroimaton oli jostain syystä kaupan valikoimista loppu (enkä sitten laiskuuttani viitsinyt enää naapurikauppaan lähteä…).
Mutta joka tapauksessa ainekset – kerma ja kondensoitu maito – yleiskoneella tai vatkaimella sekaisin. Mukaan valitut makuaineet ja sitten pakastimeen. Muutamassa tunnissakin tullee valmista, mutta aina parempi, jos malttaa pitää pakkasessa yön yli.
Ensimmäinen nuorison tekemä versio oli laku-vadelmajäätelö, johon makuaineina tuli laku-vadelmasuklaata ja kuivattua vadelmarouhetta. Lisäksi voi laittaa – laitettiin – pari tippaa punaista elintarvikeväriä tuomaan hieman vadelmaista sävyä. Ei voi sanoa muuta kuin, että hyvää oli!
Toinen tarjolle tuotu herkku oli minttujäätelö. Pohja maustettiin tässä ihan vain rouhitulla minttusuklaalla. Mintunvihreää sävyä saatiin elintarvikeväristä ja päälle vielä koristeeksi suklaisia nonparelleja. Sen verran hyvää oli, että satsi hävisi ennen kuin siitä ehdin ottamaan kuvaa…
Pitihän sitä sitten itsekin päästä väsäämään jotain. Perusainekset kaupasta ja hommiin. Pitkään mietin, mikä olisi sellainen jäätelömaku, jota ei tulisi kaupan pakastimessa vastaan ja pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyin – tiikerikakkuun. En ainakaan muista nähneeni tiikerikakkujäätelöä myynnissä? Maustoin pohjan sitruuna- ja vaniljaesanssilla ja värjäsin neljänneksen taikinasta kaakaojauheella tummaksi. Sitten raidoitellen rasiaan ja pakastumaan.
Lopputulos? Kaik’ mänj’ eikä piisannukkaa… Eli oli ihan maistuvaa. Tosin, jos/kun seuraavan kerran tätä teen, laitan pohjataikinaan mausteeksi vähän reilummin pelkkää sitruunaa (vaikka se nyt ei varsinaisesti tiikerikakkuun edes kuuluisi…) ja vaniljalla maustan korkeintaan sen suklaisen osuuden.
Seuraava kokeiluversio oli oreo-minttusuklaa ja tästä tuli ainakin nuoriso-osaston suosikki, eikä tuossa nyt vanhemmankaan väen suu moitteisiin vääntynyt. Hienonsin oreo-minttukeksit osin hienoksi, osin vähän rouheammaksi murskaksi, sekoitin keksimurustuksen perusmassaan ja lopuksi hetin sekaan vielä pieniä minttusuklaapaloja. Luultavasti tätä saa kohta tehdä lisää.
Sitten lähtikin mopo käsistä… Olen milloin missäkin yhteyksissä saanut kuulla, kuinka mustikka ja basilika ovat hyvä makupari, joten… Ei muuta kuin vaaleaa siirappia kattilanpohjalle ja hellalle kuumenemaan, sekaan hienonnettua basilikaa puntin tai parin verran, kiehautus ja seos saipi jäädä maustumaan. Pidempi uuttamisaika olisi tuonut ehkä vahvemman maun, mutta kyllä siirappiin tuli selvä basilikan aromi puolen vuorokaudenkin hauduttamisella. Väri tosin jäi aika haaleaksi. No, purkista vähän vihreää elintarvikeväriä ja johan alkoi basilikasiirappi näyttääkin basilikansävyiseltä. Lisäksi mustikkahilloa kaveriksi…
Tässä olisi ehkä kannattanut tehdä homma ”erissä” ja pakastaa tätä kerros kerrokselta: pohjalle perusmassaa, sitten, kun se olisi jähmettynyt, basilikasiirappia ja mustikkahilloa raidoiksi, taas jäädytys, perusmassaa, jne. Ennen kuin massa ehti jähmettyä olivat hillo ja siirappi humpsahtaneet rasian pohjalle ja siirappikin oli jäänyt varsin juoksevaksi… Vaan väliäkö hällä: kunnon kauhaisu jäätelökauhalla pohjamutia myöten ja ihanhan noita makuaineita annokseen tuli… Perusmassan makeus tieten dominoi, mutta mustikka maistui, kuten mustikka jäätelössä maistuu, ja basilika… Aika mieto tuoksu ja yhtä lailla mieto maku, mutta kyllä sieltä sellainen yrttinen, basilikainen jälkimaku erottui. Ei oikeastaan hassumpaa tämäkään.
Jäätelömassaa ja basilikasiirappia jäi pikkuisen yli, joten vatkasin niistä oman purnukallisen tasaisesti sekaisin ja… Hmm… Kyllä siinäkin ihan messevästi basilikan aromeja oli erotettavissa.
Kaikkinensa… Ei tässä nyt taloudellisesti taida juuri säästää, mutta saapahan kokeilla ihan omia ja ainutlaatuisia makuelämyksiä! Mukavaa kesäpuuhaa. Kannattaa kokeilla.
Mitähän jäätelöä sitä seuraavaksi keksisi…?