Eletään helmikuun loppua 2022 – ja Euroopassa on sota.
Järjetöntä!
Venäjän presidentti Vladimir Putin määräsi aseellisen hyökkäyksen Ukrainaan tarkoituksenaan ”demilitarisoida maa”. Hyökkäystään Putin oikeutti pitkällä puheellaan, jossa hän nojasi historiaan olkoonkin, että hänen tulkintansa historiasta oli hänen itsensä luoma ja jossa tarkoitus pyhitti keinot mitä räikeimmällä tavalla. Puheessaan Putin häivytti kansainvälisen historiallisen todellisuuden ja vallitsevat realiteetit epätotuutena tai virheenä näkymättömiin.
Putinin oma mielipuolinen historia. Hänen oma mielipuolinen todellisuutensa.
Putin näkee vain ihannoimansa neuvostoajan ja unohtaa Ukrainan oman historian ja maan merkityksen myös Venäjän kehitykselle. Kiovan Venäjä – Kiovan Rusj – oli olemassa jo 880-luvulla ja sitä voidaan jossain määrin historiallisesti pitää Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan edeltäjänä. Ukrainalla on kiistämättä yhteistä historiaa Venäjän kanssa – yhtä lailla kuin Puolan tai Liettuan kuin Saksan keisarikunnankin kanssa.
Silti nykyinen Ukraina on yhtä todellinen kuin mikä tahansa historiallisessa todellisuudessa syntynyt maa. Tunnustettu ja hyväksytty osa kansainvälistä järjestelmää. Neuvostoliitolle tai Leninille saati Venäjälle tai Putinille Ukraina ei ole mitään velkaa. Maan itsenäisyys on tosiasia niin de facto kuin de jurekin.
Tästä Putin ei kuitenkaan tunnu piittaavan. On ikään kuin hän eläisi omaa irrationaalista, kylmän sodan tiedustelu-upseerin vainoharhaisten näkemysten värittämää ”todellisuutta”. Neuvostoajalta periytyvä vastakkainasettelu jatkuu hänen mielessään – on vain ”me” ja ”ne”.
Ukrainan kansa on nyt joutunut näiden harhojen vuoksi sijaiskärsijäksi ja brutaalien sotatoimien uhriksi.
Ja muut kansat ovat havahtuneet pelkoon.
Hyökkäys Ukrainaa vastaan sotii kaikkia kansainvälisoikeudellisia säädöksiä vastaan. Kaikkia moraalisia ja eettisiä arvoja vastaan. Se on hyökkäys ihmisyyttä vastaan.
Rikos!
Ukrainalaiset ovat epätoivoisen tehtävän edessä. He mitä ilmeisimminn myöhästyivät liikekannallepanossaan jossain määrin ja nyt kansan ja valtion on tehtävä, mitä se suinkin voi. Ukrainalaiset taistelevat tulevaisuutensa, maansa, perheidensä ja kotiensa puolesta – halu selviytyä on vahva kannustin.
Kansainvälinen yhteisö on yllättävänkin yksimielisesti osoittanut tukeaan. Silti valaistut rakennukset ja Venäjän toimet tuomitsevat puheet ovat laiha lohtu ohjusten moukaroidessa ihmisten koteja ja venäläistankkien vyöryessä kaupunkien kaduille. Konkreettisia toimia tarvitaan nopeasti, pakotteet on saatava heti voimaan ja muun avun organisoinnilla on kiire – jokainen päivä, jonka Ukraina kestää, on naula Putinin arkkuun!
Konkreettinen tuki – raha, aseet, pakotteet – on tärkeää Ukrainalle. Yhtä tärkeää on moraalinen tuki, se, että maailma yksimielisesti ja yksiselitteisesti tuomitsee Putinin toimet. Valtiot, jotka tästä rintamasta lipeävät ovat vähintäänkin moraalisesti kanssarikollisia: tällaiselle brutaalille hyökkäyssodalle ei ole perusteita.
Venäjää vastaan kohdistetuilla pakotteilla, niin ankarilla pakotteilla kuin mahdollista, on muun maailman osoitettava, että se ei hyväksy tunkeutumista itsenäiseen valtioon sen suvereniteettia törkeäasti loukaten.
On selvää, että pakotteet heijastuvat myös niiden tekijöihin. Silti niihin on ryhdyttävä. Mieluummin ne kuin että Putinin järjetön invaasio Ukrainaan jatkuu. Vaarana on aina, että konflikti eskaloituu. Toisaalta, jos maailma sulkee silmänsä nyt, on vaarassa moni muukin maa. Suomi mukaanlukien.
Jos vaikka polttoaineiden, energian ja elintarvikkeiden hinnat nousevat – olkoon sitten niin. Taloudellinen niukkuus on silti parempi vaihtoehto kuin sodan kauhut. Vanhempamme ja isovanhempamme ovat käyneet läpi nekin ajat. Ja lukemattomat sukupolvet vuosisadasta toiseen ennen heitä. Jos he kestivät ja selvisivät, niin miksi me emme?
Silti… Ovatko mitkään pakotetoimet riittäviä, jos vastapuolena on omaan mielipuoliseen maailmankuvaansa hukkunut itsevaltias?
Onko lopulta ainoa ratkaisu tilanteeseen, että Venäjän kansa, tilanteeseen täysin syyttömät tavalliset venäläiset ihmiset, osoittavat itse, että he eivät hyväksy tätä hyökkäystä? Että he osoittavat, että he eivät ole enää tahdottomia sivustaseuraajia! Että he ymmärtävät Venäjän tasavertaisena osana maailmaa, ei muita kansoja ylempänä, mutta ei alempanakaan. Että rauhanomainen yhteiselo kaikkien kansojen parhaaksi edellyttää keskinäistä kunnioitusta, yhteistyötä ja -ymmärrystä.
Venäjän hallintokoneisto ajaa kuitenkin omaa agendaansa, se on vahva ja silläkin on kannattajansa. Kansa pidetään pimennossa ja tietämättömänä, epäilijät ja toisinajattelijat vaiennetaan. Propagandakoneisto syytää virallista totuutta joka suunnalta – moni katsoo parhaimmaksi olla hiljaa. Joko propagandan nöyränä vasallina tai paineen alla liian pelokkaana sanomaan mielipidettään.
Siksi Venäjälle, sen kansalle, on saatava tieto, että Eurooppa ei ole Venäjän kansaa vastaan. Heille on kerrottava, että ukrainalaiset eivät ole uhaksi Venäjälle. Että tavalliset ukrainalaiset ihmiset kärsivät ja kuolevat Putinin mielipuolisuuden vuoksi. Venäjälle on saatava välitettyä uutismateriaalia, viestejä, videoita, kuvia – mitä tahansa, jotta ”viralliseen totuuteen” saadaan vaihtoehtoja! Jos sinulla on Venäjällä sukulaisia, ystäviä tai tuttavia – kerro heille!
Tavallisten kansalaisten elämänpiiri on usein varsin rajallinen. Sen sijaan venäläiset oligarkit, talouselämän, tieteen ja taiteen edustajat, urheilijat – monet heistä ovat nähneet maailmaa laajemminkin. Heidän vähintään luulisi ymmärtävän, mihin järjettömyyteen Putin on Venäjää johtamassa!
Muu maailma ei jätä huomioimatta Putinin ja hänen masinoimansa väkivaltakoneiston hyökkäystä Ukrainaan. Pakotteet tulevat vaikeuttamaan kaikkien venäläisten elämää. Oligarkkien kohdalla Putinin järjettömyys mitataan pitkälti menetetyissä ruplissa, euroissa ja dollareissa – mutta raha on silti toisarvoista. Ennen kaikkea tässä on kyse siitä, että koko Venäjän kansa joutuu kärsimään. Venäjän elitiillä on varaa ja valtaa ja mahdollisuus nousta vastustamaan tyranniaa. Yhdessä Venäjän kansan kanssa. Maan nuorten varusmiesten ei tarvitse kuolla täysin turhaan yhden vainoharhaisen vanhan miehen järjettömyyden ja pakkomielteen vuoksi.
Olen ennenkin sanonut: ”Jos rauhasta neuvotellaan, ei sota ole vaihtoehto.”
Ja, ”jos neuvotteluosapuolet eivät pääse tulokseen, on neuvottelijoita vaihdettava.”
He, jotka Venäjällä rohkenevat astua eturiviin vastustamaan Putinin järjettömyyttä ja puolustamaan rauhaa, astuvat vaikealle tielle, mutta jos tämän mielettömyyden annetaan jatkua, maailma uppoaa hänen mielipuolisuuteensa.
Ja mitä tulee tähän herra Putiniin… Muinaisessa Rooman valtakunnassa oli tapana, että voittoisan sotapäällikön triumfivaunuissa oli orja kuiskaamassa sotapäällikölle toistuvasti lausetta ”Memento te mortalem esse”.
Ei voima, eikä valta suojele ajan kulumiselta…
Venäjällä maana on aikaa, loputtomiinkin ehkä. Ihmisen aika on kuitenkin rajallinen ja joskus se loppuu.
”Memento mori!” herra Putin.
Aika on ajanut voimapolitiikkanne ohi.