”Se on sitten joulu”, äiti huokaisi syvään. Aatto oli mennyt perinteisesti ja tänään joulupäivänä oli käyty isovanhempien luona syömässä ja kahvittelemassa. Nyt oli ilta ja kaikki kiire ja touhu saivat väistyä.
Lapset olivat jo huoneissaan. Äiti oli käpertynyt sohvannurkkaan huovan sisälle ja lueskeli pukilta saamaansa romaania. Takka lämmitti mukavasti varpaita… Isä kävi vielä keittiössä lämmittämässä glögimukilliset molemmille ja tuli vaimonsa viereen sohvalle.
”Kuule”, isä aloitti, mutta vaikeni sitten tyystin. Äiti kohotti kulmiaan kysyvästi: ”No, mitä?” ”Mietin tässä…”, isän oli selvästi vaikea keksiä, miten muotoilisi sanottavansa. ”No, kun miettii tässä tätä kulunutta joulukuuta, niin… Ehkä meidän ei kannattaisi ensi jouluna tehdä mitään listoja…”
Äiti ällistyi. Mitä hänen joululistansa nyt tähän kuului? Isä nielaisi: ”Jos nyt ihan rehellisesti sanotaan, niin meillä ei ole ikinä ollut näin – lainausmerkeissä sanottuna – tapaturma-altista joulun alusaikaa…” ”No, sillä nyt ei ole ollut mitään tekemistä sen listan kanssa! Minkä sille voi, jos sattuu ja tapahtuu!” Äiti puolusti listaansa tulisesti. ”No, ei nyt tieten suoranaisesti, mutta…”
”Ajatteletko sinä sitten, että jos tiettynä ajankohtana aikoo tehdä jotain tiettyjä hommia, niin siinä sitten uhmaa kohtaloaan ja parempi – turvallisempaa – olisi, jos menisi vain fiiliksen mukaan ja tekisi mitä sitten milloinkin sattuu tulemaan mieleen? Sillähän sitä on aika monta joulua menty ja aina tullut yhtä kiire… Ajattelin, että jos kerrankin olisi vähän suunnitelmallisempaa ja rauhallisempaa tämä jouluun valmistautuminen…”
Isä mietti: ”No, joo… Onhan se ollut aika hässäkkää joka vuosi… Mutta aina sitä on kuitenkin ehditty ja saatu kaikki valmiiksi.” ”Vaikka aattoa edeltävänä yönä ei ole sitten juurikaan nukuttu ja aattona on jouduttu vielä lähtemään kauppaan hakemaan ties mitä unohtunutta!?” äiti kivahti tarkoituksettoman kipakasti.
Isä vilkaisi vaimoonsa ja naurahti: ”Ehkä se sitten on niin, että jouluhässäkän määrä on vakio: jotenkin se aina jakautuu. Jos ei tule isoa härdelliä siihen loppuvaiheeseen, niin sitten sitä riittää tasaisesti pitkin joulukuuta. Vaan se tuon listan ansioksi on sanottava, että saatiinpa tenavat mukaan härdelliin.”
Äiti naurahti: ”Kaipa se sitten on niin. Tällä porukalla härdelli on tosin taattu joka tapauksessa. Nautitaan nyt tästä hetkestä, kun kaikki on saatu päiväjärjestyksestä ja on rauha maassa.”
”Hyvää joulua, kultaseni!” Isä rutisti äidin kainaloonsa ja pörrötti tämän hiuksia.
Samassa keittiöstä kuului räsähdys ja kolahdus sekä Jusun vertahyytävä kiljaisu, jota Nallen innostunut haukahdus säesti… Musse ryntäsi jo häntä paksuna yläkerran rappusiin… Jusu juoksi kohta perässä!
”Ja taas sitä mennään…”, isä huokaisi ja vilkaisi äitiin. Tämä hihitti jo varsin hysteerisesti…
”Juu, hyvää joulua…”
Toivotteleepi ”Perjola”
Kiitos joulutarinasta – sen siivin oli mukava matkata kohti joulua ja tulihan se vihdoin. Nyt nautitaan ja rentoudutaan. Hyvää joulua ???
Näin, joulussa ollaan ja nyt otetaan rennosti! Hyvää joulun jatkoa samoin! ??❤️