Eilen oli lauantai 28.8.2021 ja se olikin sangen monipuolinen päivä. Tuolloin vietettiin muun muassa siivouspäivää, joka taitaa näissä hauskoissa merkkipäivissä olla varsin uusi tulokas. Käytännössä siivouspäivä tarkoittaa kuulemma kierrätyksen ja vanhojen tavaroiden sekä kaupunkikulttuurin juhlapäivää – tavoitteena on muuttaa kylät ja kaupungit isoiksi kirpputoreiksi tai markkinoiksi. Ihan mielenkiintoinen ajatus – voisi kuvitella, että päivällä voi olla menestystäkin tulevaisuudessa. Omalta osalta tuli tosin passattua tämä päivä osin ihan tietämättömyyttäni, eikä muutoinkaan tullut eilen lähdettyä kirppareille, eikä tainnut lähimailla olla markkinoitakaan. Lauantain normisiivous sai kuitata tämän merkkipäivän vieton – ensi vuonna sitten ehkä.
Lisäksi eilen oli Webcalin mukaan aika monenlaista muutakin ”juhlan aihetta”. Eilen muun muassa vietettiin lue sarjakuvia julkisesti -päivää (mikä meni sekin nyt ihan ohi), puhu kiltisti -lauantaita (no, kai se meni yhtä kiltisti tai tuhmasti kuin normaalistkin), pyörittele kursoria ikonien ympäri -päivää (häh??), radiomainospäivää (radiomainoksia on tieten vaikea välttää, jos radio yhtään vain auki on; jostain syystä tämä ei oikein kolahda…) sekä solmukepäivää (ja sattuipa juuri se päivä, kun en käyttänyt solmuketta – tosin eipä tuota tule käytettyä muutenkaan… Omistanko edes sellaista?)
Niin tai näin, ”merkkipäiviä” riitti joka lähtöön! Varmasti oli muitakin ”juhlan aiheita”, mutta nuo nyt tulivat vastaan tässä nettiä surffaillessa.
Mutta ennen kaikkea eilinen lauantai oli Suomen luonnon päivä! Minulle oli uusi tieto – tosin ei yllättävä – että Suomi on ensimmäinen valtio, joka virallisesti liputtaa luonnolleen. Ja kyllähän se onkin merkkipäivän arvoinen.
Luonnon päivän yhteydessä vietettiin tänä vuonna myös vesistöpäivää: valtakunnallinen Vesistökunnostusverkosto kehotti kaikkia suomalaisia juhlimaan Suomen ainutlaatuisia vesistöjä Suomen luonnon päivän yhteydessä. Päivä linkittyi samalla viime torstaina (26.8.) vietettyyn Itämeripäivään. No, kyllähän (satojen)tuhansien järvien maassa oma juhlapäivä vesistöille on hyvinkin paikallaan!
Lisäksi tänä viikonloppuna (perjantaista sunnuntaihin) on vietetty / vietetään venetsialaisia, tätä veneily- ja mökkikauden päätösjuhlaa. Venetsialaisten useimmat tapahtumat taisivat keskittyä juurikin eiliseen lauantaihin ja sen iltapuoleen.
Päivän kotoinen ohjelma nivoutuikin pitkälti – jos ei tuota siivousvaihetta tähän nyt lasketa – luonnon ja venetsialaisten ympärille.
Luontoa tuli ihailtua noin kolmen kilometrin päivälenkillä kotikunnan maastoissa – taisi tämän vuoden aiheena ollakin juuri lähimaastot!? Ajatuksena oli hörpätä kahveet – päivän teeman mukaisen mustikkapiirakan kera – jossain reitin puolivälissä. Harmi vain, että matkan varrella ollut laavu, jota olimme miettineet kahvittelupaikaksi, oli varattu, eikähän sinne silloin voi mennä!
Lienen sitten täysi tosikko ja tiukkapipo, mutta minusta laavulle majoittunut noin parikymppisten ”bileporukka” olisi voinut mennä nauttimaan ne tölkkinsä muualle! Tai, no, otanpa vähän puheitani takaisin: toki kaikilla on oikeus laavua käyttää, enkä sitä näiltä nuoriltakaan halua missään nimessä olla kieltämässä, mutta… Tilaa pitäisi antaa muillekin! Toisaalta, jo kauempaa korviin kantautunut kailottaminen mopedien pörinän säestyksellä ei ehkä kuitenkaan kuulu Suomen alkuperäisiin luontoääniin…?? Tai, no… Muuttolinnut taitavat olla jo paluulennoillaan ja metsät hiljentyneet, joten ehkä sinne metsään sitten jotain ääntä tarvitaan. Vastaan tulleet muutamat marjastajatkin olivat sen verran hiljaista sakkia (pelätessään apajiensa paljastuvan?), että hiljaisuus olisi voinut käydä suorastaan pelottavaksi. Tiesipä ainakin, mistä suunnasta se urbaani sivistys löytyy!
No, niin tai näin. Kahveet hörpittiin toisaalla ja ihan yhtä hyvältä ne maistuivat. Teimme vielä toisen lyhyemmän lenkin vähän lähempänä kotikulmia. Tulipahan todettua samalla vanhan sanonnan paikkansapitävyys: aina ei tosiaan kannata mennä merta edemmäs kalaan! Mielenkiintoisia maastoja ja komeita maisemia voi löytää ihan kotinurkiltakin.
Sitten kotia kohti ja valmistelemaan illan omatoimivenetsialaisia. Eli luvassa oli hyvää ruokaa, juomaa ja tunnelmaa.
Ruokapuoli hoitui kotimaisen maan ja veen viljan avulla: paistettuja ahvenia ja muikkukukkoa, valkohäntäpeurapannua kera karpalo- tai kuusenkerkkähyytelöiden, leipäjuustoa ja lakkoja, kesän viimeisiä mansikoita sekä oman puutarhan luumuja.
Ruokien kyytipojaksi oli tarjolla Lehtikuohu-mustaherukanlehtijuomaa, kivennäisvettä ja ranskalaista Pinot noir -punaviiniä. Huomasimme vasta jälkikäteen, että lauantai sattui olemaan kaiken muun ohella myös kansallinen punaviinipäivä, joten paikallisen erikoisliikkeen myyjän suositus osui kohdilleen niin viinin laadun kuin päivänkin puolesta.
Ja päivän hämärtyessä lampuilla ja kynttilöillä saatiin luotua terassille tunnelmallista valon ja varjojen leikkiä, ex tempore -suihkulähteellä puolestaan taustalle veden solinaa… Illan ja saunalämpimän ihon pikkuhiljaa viiletessä vielä lämmin huopa harteille…
Tästä oli hyvä jatkaa kohti syyskuuta ja syksyn askareita.