Koronakurimus sen kuin jatkuu ja tilanne on pikkuhiljaa ajautumassa kilpajuoksuksi rokotusten, virusmutaatioiden ja kansalaisten koronakestävyyden – tai pikemminkin sen puutteen – välillä.
Ei voi muuta kuin ihmetellä…
Ihmetellä lähinnä sitä, että jotkut tuntuvat nostaneen kädet pystyyn. Tai lakanneet välittämästä?
Hällä väliä -ajattelu tuntuu nyt leviävän nopeammin kuin mikään viruksen brittimutaatio. Ei jakseta enää pysyä kotona, pitää päästä bilettämään, pitää päästä reissuun, lomalle lämpimään… Koska ahdistaa, hermo menee!
Ei nyt! Ei enää tässä vaiheessa! Ei pilata kaikkea hyvin tehtyä työtä ja heitetä romukoppaan kuukausien sinnittelyn tuloksia. Suomi on pärjännyt tähän asti kaikesta huolimatta sangen vähäisin tappioin. Talous tieten osin sakkaa, mutta niin kauan kuin on elämää on toivoa: henkitoreinen yritys on virvoiteltavissa ja, kun koronasta on selvitty, töitä jatketaan uudella innolla. Sen sijaan koronaan kuollut yrittäjä ei yritä enää mitään. Ikinä. Eikä koronalle menetetty asiakas osta enää yhtään tuotetta tai palvelua.
Nyt kannattaisi koettaa jaksaa sinnitellä. Rokotuksissakin ollaan päästy jo hyvään alkuun – eurooppalaisittainkin katsottuna hyvinkin hyvään. Lisäksi on perusteltua uskoa, että suomalaisen terveydenhuollon vankan ammattitaidon ja rutiinien myötä tahti tulee vain paranemaan, kun rokotetoimitukset saadaan pikkuhiljaa kulkemaan!
Ja kesää kohden mennään muutoinkin.
Ymmärrän hyvin ihmisten turhautumisen ja väsymyksen ja halun palata entiseen. Ei tämä ole mukavaa kenellekään. Löysäilyyn ei kuitenkaan ole edelleenkään varaa. Vaarana on yhä se, että välinpitämättömyydellä vaarantaa itsensä ja ennen kaikkea vaarantaa muut. Kuka haluaisi tunnolleen sitä, että toisi koronan kotiinsa, työpaikoilleen, rakkaiden ja läheisten kärsimykseksi?
Pysytään siis kotona, rajoitetaan liikkumistamme kodin ulkopuolella vain välttämättömään, ei matkustella kotimaassa saati ulkomailla, käytetään maskia, desinfioidaan käsiä, pidetään etäisyyttä. Tämän kaiken luulisi sujuvan jo rutiinilla – kyllä me tämä osataan!
Kuitenkaan kaikki eivät tähän pysty…
Koronan kanssa on pyrittävä pärjäämään, mutta tässä tilanteessa joidenkin ihmisten välinpitämättömyys ja piittaamattomuus ohjeista tuntuvat äärimmäiseltä itsekkyydeltä. Toiset ovat vapaaehtoisesti eristäytyneet ja noudattaneet ohjeita ja varotoimia jopa äärimmäisyyksiin asti – muutamat eivät ole päässeet edes läheistensä kuolinvuoteiden äärelle jättämään viimeisiä hyvästejä. Siihen nähden…
Miten etenkään nämä lomareissuille – koti- tai ulkomaille suuntaavat – voivat siinä tilanteessa perustella omat valintansa? Se, että noudetaan varotoimia, ei riitä perusteluksi. Muutkin niitä noudattavat.
Mikä tekee näistä reissaajista, lomailijoista muita erityisempiä?
Mikä antaa heille oikeuden asettaa itsensä muiden yläpuolelle?
Muu kuin oma halu. Itsekkyys?
Se ei ole peruste.