…ja kansa on tyystin pöyristynyt!
Helsingin kaupunki teki päätöksen, että liharuokien tarjoaminen loppuu sen järjestämissä tilaisuuksissa. Linjaus koskee muun muassa kaupungin kokouksia, seminaareja, työpajoja ja yleisötilaisuuksia. Jatkossa tarjolla on sesongin mukaista kasvisruokaa ja/tai vastuullisesti pyydettyä lähikalaa.
Ja tästä nousi sitten varsinainen haloo!
Kas kun ei tästä nostettu metakkaa jo silloin, kun Helsingin kaupunginvaltuusto helmikuussa 2019 päätti, että maito- ja lihatuotteiden käyttö kaupungin tarjoamissa ruokapalveluissa puolitetaan vuoteen 2025 mennessä, jotta kaupunki pysyy päästövähennystavoitteissaan. En ainakaan muista, että tästä olisi suuremmin huudeltu?
Mutta nyt…
Kansan syvien rivien vannoutuneet lihansyöjät ja alan tuottajat ja järjestöt ovat järkyttyneitä ja vaativat suureen ääneen korjausta tilanteeseen. Liha on perusruokaa! Lihapadat on tuotava takaisin! Vähintäänkin riistaa pitää saada! Väittelyä käydään siitä, pelastetaanko tällä maailma vai ei ja kumpi tuottaa enemmän metaania: märehtivä lehmä vai papuja ahmiva vegaani… Ajetaanko tällä päätöksellä kotimainen lihantuotanto konkurssiin, syrjitäänkö tässä tiettyjä elinkeinoja vai luodaanko uusia tuotantosektoreita elintarvikealalle… Onko tämä silkkaa tekopyhyyttä, kun kuitenkin käytetään ulkomaisia lapsityövoimalla tuotettuja raaka-aineita… Ja niin edelleen.
Keskustelu on lähtenyt täysin laukoille!
Helskutti!
Mitä väliä?!
Jokainen voi henkilökohtaisella tasolla kantaa pöytäänsä mitä einestä haluaa ja syödä vaikka punaviinissä haudutettua rectumia, mutta jos demokraattisesti valitut valtuutetut tekevät demokratian perusteita kunnioittaen demokraattisia päätöksia ja niiden myötä tulee sitten tällaisia ei-lihallisia demokraattisia lopputulemia, niin eikös se sitten ole vain hyväksyttävä? Vaikka sitten hammasta – ja juuresta – purren.
Edesmennyttä valtioneuvos Johannes Virolaista mukaillen ”Kansa on [edustajiensa kautta] puhunut, pulinat pois.”
Äänestäjien valintojen vuoksi kärsivät nyt herrojen vatsat, mistä äänestäjät nyt kantavat syvää huolta…? Pitipä tähän ikään elää, että tämänkin näki!
No, kannattaa äänestää paremmin ensi kerralla! Valita valtuustoon vain niitä edustajia, jotka pyhästi vannovat lihansyönnin nimiin ja lupaavat muuttaa Esplanadin puiston nautojen laidunalueeksi ja ravintola Kappelin lihankäsittelylaitokseksi – siitä on sitten fileillä mukavan lyhyt matka kaupungintalon ravintolaan: olisi taatusti tuoretta lähiruokaa tarjolle laitettavaksi!
Toisaalta lahjahevosen suuhun ei katsota. Jos kutsu kekkereille tulee (vaikka se tässä tapauksessa itse kunkin kohdalla onkin varsin epätodennäköistä), ei vieras todellakaan sanele, mitä talonväki pöytään laittaa. Toki, jos talonväellä on vihiä vieraiden mieltymyksistä, he voivat niitä huomioon ottaa, mutta lähtökohtaisesti talo tarjoaa, mitä haluaa ja parhaaksi katsoo – parastaan varmasti kuitenkin.
Vai ilmoittavatkohan nämä napisijat lähtiessään vierailulle vaikka jonnekin kaukomaahan vierailua isännöiville tahoille, että minulle kelpaavat sitten vain suomalaiset naudanlihapullat ruskean kastikkeen ja kuoripottujen kera? Salaatiksi passaa (pieni) tomaattiviipale.
Jaa-ah… Miten omakohtaisesti… Jos itselleni olisi tulossa vieras, joka ilmoittaisi haluavansa sitten suosikkiruokaansa kobe-härkää valkotryffelikastikkeessa, niin luultavasti piruuttanikin pistäisin pöytään oikein rasvaista siankinkkua – leivälle murusteltuna se särvittää kyllä hyvin nälkäisen. Ottaapi vieras sitten – jos haluaa – lisukkeeksi ratatouille’a, pisto-muhennosta, parippua, caponataa tai mitä kasvisherkkumaailman klassikoita näitä nyt sitten kulloinkin pöytään kehittelee.
Maassa maan ja talossa talon tavalla tai…
…tervemenoa!
ps. olen sekasyöjä, mutta taiten laitettu kasvisruoka on mielestäni yhtä lailla herkullista. Toisaalta vanhemmiten on pistänyt mietityttämään sekin, että jos en syö lemmikkikissojani tai käy illan kähmässä nappaamassa naapurin koiraa grillintäytteeksi pahimpaan nälkään, niin miksi söisin jotain toista yhtä lailla tuntevaa ja älyllistä olentoa…? Vaan, kun viimeisimpien tutkimusten mukaan kasveillakin on tunteet ja kieli… Ties miten se porkkanakin siinä lautasella huutaa viimeistä hätäänsä…??
