Keskiviikko on kallistumassa iltapuolelle ja työviikko kääntynyt loppusuoralleen. Tavallisen tasaista arkea tähän asti. Jotain pientä piristystä tässä ehkä kaipaisi…
Sattuipa tuo kännykkä kouraan parahultaisesti ja sitä myöten näpeissä on koko internetin ihmemaa, joten ei muuta kuin etsimään sieltä sitä hupia arjen harmauteen. Ja sitähän siellä riittää laidasta laitaan! Ehkäpä laitan tähän pari löytämääni vitsintynkää teidänkin iltanne iloksi? Kieroutuneeseen huumorintajuuni iskivät muun muassa seuraavat:
Tuolla Suomen syrjäkylillä oli asustellut pariskunta, kutsutaan heitä nyt vaikka Virtasiksi, vaikka sinänsä nimi voisi olla mikä tahansa muukin. Pariskunta oli ollut yksissä jo vuosikymmenen, mutta hartaasti odotettua jälkikasvua ei vain ollut kuulunut.
No, vaikka syrjäkylillä asuttiinkin, ei se estänyt tieteen viimeisimpien saavutusten tuloa Virtastenkaan ulottuville. Aikansa harkittuaan ja mietittyään tilannetta pariskunta hakeutui hedelmöityshoitoihin. Ja kuinka ollakaan, onni oli myötä ja pikku-Virtanen ilmoitti jo muutaman kuukauden kuluttua olevansa matkalla tapaamaan ikionnellisia vanhempiaan.
Aika kului ja synnytyksen aika läheni. Siihen asti kaikki oli sujunut hyvin, mutta synnytyksestä tulikin ikimuistoinen! Synnytys lähti etenemään niin ripeästi, että sairaalaan ei oltaisi omin kyydein ehditty enää millään ja ambulanssin tulokin tuntui kestävän ja kestävän. Onneksi muutaman sadan metrin päässä asusteli naapuri, joka oli ammatiltaan lääkäri ja joka hälytettiin apuun siihen asti, kunnes päästäisiin ambulanssiin ja sitä myöten sairaalaan.
Todettakoon myös, että oli synkkä ja myrskyinen yö. Niin kuin ei rajusti alkaneessa synnytyksessä olisi ollut jo kestämistä, tarjosi lisäksi luontoäitikin parastaan – tai pahintaan: tuuli riuhtoi puita, sade valui virtanaan ja ukkonen jyrähteli jatkuvien salamointien välillä. Ja niinhän siinä kävi, että juuri kriittisimmillä hetkillä salama löi sähköt Virtasten koko talosta. Kaikki pimeni.
Tuleva isä-Virtanen oli jo muutoinkin vauhkona, eikä sähköjen meno tilannetta ainakaan parantanut. Hermoileva mies oli koko ajan tiellä ja häiriöksi. Viisas naapuri-lääkäri ymmärsi, että paras keino pitää Virtasen hermot kurissa oli laittaa mies töihin. Joten ei muuta kuin taskulamppu kouraan ja komento näyttää valoa, jotta lääkäri näki tehdä töitä ja avustaa synnytyksessä. ”Pidäpä tätä valoa korkealla, niin näen, mitä teen!”
Virtanen teki töitä käskettynä, kaikki menikin hyvin ja kohta pikku-Virtanen näki päivän- tai oikeammin lampun valon ja pontevasti parkaisten ilmoitti elämänhalustaan. Mutta…
…työ ei ollutkaan vielä valmis. ”Hetkinen, Virtanen! Äläpäs vie sitä valoa minnekään: sieltä taitaa olla toinen pikkuinen tulossa”, lääkäri totesi. Eikä hän ollut väärässä: muutama minuutti ja vaimo oli saattanut maailmaan toisen vauvan.
Isä-Virtanen oli häkellyksissään. Onnellinen toki, mutta yhtä oli odotettu – kaksi oli yllätys! Vähän jo mietitytti, miten kahden kanssa pärjättäisiin, kun…
…lääkäri totesi. ”Äläpäs heiluttele sen valon kanssa, suuntaa se tänne: näyttää siltä, että sieltä on tulossa vielä kolmas!”
Silloin isä-Virtanen hieman kalvenneena kysyi: ”Lu… luuletko, että se on tämä valo, joka niitä houkuttelee?”
Repesin…?
Mutta jatketaan:
Liekö ollut sama kyläkunta kyseessä ja lienevätkö Virtasten kokemukset olleet taustalla vaikuttamassa, mutta joka tapauksessa… Kylällä virisi ajatus, että kyllähän sitä jonkinlaista seksivalistusta pitäisi kylän asujamistolle saada. Vaan kuka olisi niin valveutunut ja tietäväinen, että häntä voisi pyytää luennoitsijaksi? Kylätoimikunta tätä aikansa mietti ja päätyi lopulta siihen, että rovastihan se voisi olla oikea mies tehtävään. Hieman kuitenkin mietitytti, että miten ruustinna asiaan suhtautuisi – häntä kun pidettiin hieman vanhoillisena ja, no, sanottakoon suoraan, ”tiukkapipoisena”.
Mutta rovasti suostui mielellään. Toki häntäkin hieman arvelutti, mitä puoliso tuumisi asiasta, mutta arveli sitten, että yhteisen hyvän vuoksi lausuttu pieni valkoinen valhe ei olisi kovin suuri synti. Niinpä hän kertoi vaimolleen, että häntä on pyydetty luennoitsijaksi kertomaan kyläyhdistyksen kokoukseen purjehtimisesta. Ruustinna kuittasi asian olankohautuksella ja ilmoitti, että hän ei aio osallistua. Mikä sopi rovastille enemmän kuin hyvin…
Ilta osoittautui oikein antoisaksi. Rovasti ohjeisti kyläläisiä elämänläheisesti, ymmärtäen ja hyvällä huumorilla. Yleisö sai moneen kertaan nauraa makeasti rovastinsa tarinoinnille ja keskustelu illan ohjelmasta jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Kylän naiset tapasivat kaupalla ruustinnan ja alkoivat oitis kehua, kuinka hyvän esitelmän rovasti oli pitänyt vaikeasta aiheesta.
Ruustinna vähän tuhahti ja totesi sitten: ”Samaa ovat kaikki sanoneet, mutta minä ihmettelen, mitä hän siitä aiheesta oikein tietää. Kaksi kertaa se on sitä kokeillut, ensimmäisellä kerralla lensi hattu päästä ja toisella kerralla putosi kyydistä koko mies!”
No, tässä putosi meikäläinenkin…?
Vielä yksi:
Sovitaan, että samalla kylällä mennään edelleen. Jos oli ruustinna hieman tosikko, niin sitä eivät olleet kaikki kylän naiset. Erään työyhteisön naisväki oli päättänyt, että nyt rankan työviikon päätteeksi lähdetään yhdessä hieman viihteelle, laulamaan karaokea ja ottamaan pari lasillista. Tarinamme nuori rouva ilmoitti puolisolleen suunnitelmista ja kertoi, että varmaankin ehtisi kotiin jo puolilta öin. ”Ei kannata valvoa!” hän vielä lähtiessään huikkasi.
No, ”tyttöjen kesken” aika riensi mukavasti ja lasillisia taisi humpsahtaa useampi kuin oli ollut tarkoitus. Kello lähenteli jo kolmea, kun hän hipsi kotiinsa – kännissä kuin käki. Juuri, kun hän avasi oven, kuului, kuinka olohuoneen vanha käkikello kukkui kolmesti. Nainen säikähti, että nyt hänen miehensä herää ja huomaa, että ilta venähtikin aiottua pidemmäksi. Hätäpäissään hän keksi oivan pelastautumiskeinon:
Nainen keksi, että hän kukkuu itse vielä yhdeksän kertaa, niin mies ei silloin huomaa mitään.
Aamulla mies kyseli, monelta vaimo oli tullut kotiin. ”No, puoliltaöin, niinhän minä lupasin!” Mies hyväksyi vastauksen, mutta oli pitkään hiljaa ja totesi sitten mietteliäänä, että he taitavat tarvita uuden käkikellon. Nainen vähän ihmetteli ja kysyi sitten syytä moiseen.
Mies vastasi: ”No, viime yönä käki sekosi. Se kukkui ensin kolme kertaa, piti pienen tauon ja kukkui sitten vielä neljästi. Sitten se karisteli kurkkuaan, kukkui vielä toiset neljä kertaa, sitten se sanoi ’voi v**ttu’ ja kukkui kolmesti. Lopuksi se hikkaisi ja päästi pierun.”
Oi joi…?