Kaffeeta ja kakkua luvassa! Isille ainakin. Ja ehkäpä joku pakettikin!?
Eli on ollut marraskuun toinen sunnuntai ja Suomessa on vietetty perinteistä isänpäivää. Jotenkin on vain sellainen muistikuva, että tätä päivää ei olisi aina vietetty. Hämärästi muistelen, että se olisi tullut kalenteriin oman tenavakauteni aikana…
Mistä alkaen isänpäivä on Suomessa ylipäätään ollut merkkipäivä? No, äkkiähän tuon tarkistaa!
Osapuilleen oikein muistin: internetin ihmemaan (älyllisen tai vähemmän älyllisen) tietotoimiston mukaan Helsingin yliopisto merkitsi päivän pysyvästi kalenteriin ja samalla liputuspäiväksi vuonna 1987. Tenavaiän osalta menin siis jokseenkin hakoteille, mutta en täysin! Päivä oli ollut merkittynä Yliopiston almanakkaan jo vuosina 1970–1972. Ongelmana oli kuitenkin, että koska asialla ei ollut Helsingin yliopiston hyväksyntää, se otettiin sieltä pois. Päivä säilyi silti epävirallisena merkkipäivänä ja vakiintui pikkuhiljaa.
Alkujaan suomalainen isänpäivä on lähtöisin 1940-luvun lopulta. Tuolloin kauppiaat niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa miettivät, miten saada myyntiä hieman kohentumaan ennen joulusesonkia. He ehdottivat isänpäivää ja sen viettämistä aina marraskuun toisena sunnuntaina. Kaunis ajatus, joka myös sai kannatusta, ja – tässä ollaan! Isät saivat ansaitsemansa merkkipäivän! Viis siitä, että sen syntyhistorialla on varsin vankka kaupallinen pohja…
Nykyisin isänpäivä joka tapauksessa on tunnustettu, virallinen merkkipäivä ja vuodesta 2019 lukien myös virallinen liputuspäivä.
Pelkästään suomalainen merkkipäivä isänpäivä ei luonnollisesti ole, vaan sen(kin) vieton taustat ovat perimmiltään Yhdysvalloissa. Siellä päivää vietettiin ensimmäisen kerran jo 19.6.1910 Washingtonissa, Spokanen kaupungissa.
Siellä paikallisen veteraanin, lesken ja 14 lapsen yksinhuoltajan William Jackson Smartin tytär Sonora Smart Dodd halusi kiittää isäänsä huolenpidosta. Sonora esitti vetoomuksen paikallisviranomaisille isänsä ja samalla kaikkien isien muistamiseksi.
Paikalliset pitivät ajatusta hyvänä ja järjestivät teemajumalanpalveluksen paikallisessa kirkossa. Messu osoittautui menestykseksi ja juhlan tulevaisuus oli taattu.
Tuosta vuodesta lähtien Spokanessa ja sittemmin yhä laajemmin Yhdysvalloissa järjestettiin juhlia isien kunniaksi. Päivän viettämisen ajankohdaksi vakiintui myöhemmin elokuun kolmas sunnuntai. Viralliseksi valtakunnalliseksi merkkipäiväksi päivä nousi Yhdysvalloissa kuitenkin vasta vuonna 1972.
Isänpäivä levisi tahollaan vähitellen myös muualle maailmaan. Päivän vieton ajankohta vain vaihtelee. Nykyisin isänpäivää vietetään käytännössä kaikkialla maailmassa: Suomessa, Baltian maissa, Euroopassa. Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Yhdysvalloissa, Pohjoismaissa… Tosin Pohjoismaista Tanska on poikkeus: siellä ei vietetä isänpäivää, mutta sielläkin on niin sanottu ”miesten päivä” ystävänpäivän kanssa samanaikaisesti.
Summa summarum: isänpäivä on uus-vanha merkkipäivä ja perinteet sen mukaiset eli varsin perhekohtaiset. Monessa perheessä isä saa aamukahvit vuoteeseen. Voipi olla, että samalla (ehkä hieman epävireinen) kotikuoro esittää onnittelulaulun ja antaa isälle (monesti itsetehdyt) kortit ja pienet muistamiset. Päivän ajatuksena on usein myös viettää yhteistä aikaa isän kanssa: käydä lenkillä, urheilemassa, tapahtumissa… Eikä isoisiäkään unohdeta!
Joten enemmittä turinoitta:
Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isänmielisille!