Kuluneen vuoden viimeinen päivä on menossa ja vuodenvaihde lähestyy kovaa kyytiä. Pian hyvästellään vanha vuosi ja toivotetaan uusi tervetulleeksi. Ehkä tässä voi kuitenkin hieman miettiä vielä vuodenvaihteeseen liittyviä uskomuksia ja perinteitä – huviksi ja hyödyksi, jos ehkä vastaistenkin vuodenvaihteiden varalle.
Ennen muinoin oli tapana avata vuorokauden vaihtuessa ikkuna, jotta vanha vuosi pääsee poistumaan ja uusi tulemaan tilalle. Miksipä näin ei voisi tehdä myös nyt? Tuleepahan ainakin hieman tuuleteltua huoneita ja, jos siinä samalla saa vuoden hyvin vaihtumaan, niin mikäpäs siinä sitten. Vuodenvaihteessa on myös hyvä hetki tehdä taikoja ja koettaa ennustella tulevaa – onhan tuossa hetkessä perimätiedon mukaan aivan erityistä taikaa…
Ennen 1300-lukua vuosi vaihtui Suomessa syksyllä, satokauden päättyessä kekri-juhlaan. Kristinuskon myötä uusi vuosi siirtyi pikkuhiljaa nykyiseen vuodenvaihteeseen noin 1300-luvun tietämissä, virallisesti 1500-luvulla. Vanha kekri-perinne toki säilyi pitkään siinä rinnalla ja sitä vietettiin vielä 1700-luvullakin. Viralliset tahot – kirkko etenkään – eivät kuitenkaan suhtautuneet tähän pakanalliseen tapaan millään lailla suosiollisesti ja vähitellen kekriin liitetyt perinteet hälvenivätkin tai yhdistyivät kristilliseen joulunviettoon. Osa perinteistä siirtyi ja muovautui osaksi uuden vuoden juhlintaa.
Näitä vanhoja kekristä periytyneitä uskomuksia ja tapoja on uuden vuoden juhlinnassa yhä edelleen mukana varsin runsaasti. Niiden taustalla on vanha uskomus, että vuodenvaihteen maagisella hetkellä kaikki muuttuu ja, toisaalta, kaikkeen voi tuolloin vaikuttaa: tulevan vuoden tapahtumiin, onneen, terveyteen, varallisuuteen… Siksi keskiyön hetkellä kannattaa miettiä mennyttä vuotta ja pohtia millaiseksi tulevan vuoden toivoisi muodostuvan, ajatella hyviä ajatuksia ja tehdä lupauksia. Uudenvuodenlupauksilla voi näin koettaa turvata sitä, että tulevasta vuodesta tulee mahdollisimman hyvä.
Lupauksien ja toiveiden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä onnea on uskottu olevan vain tietty kokonaismäärä, eikä siitä valitettavasti riitä kaikille. Seuraavan vuoden onni onkin pyrittävä ”lohkaisemaan” itselle uuden vuoden päivänä. Tätä on perinteisesti pyritty varmistamaan muun muassa vierailemalla uudenvuodenaamuna mahdollisimman monessa paikassa. (Mutta… Jos kaikki ovat yhtäaikaa liikkeellä, niin miten nämä kyläilyt saadaan toteutettua…?)
No, jos kyläluutana oleminen ei onnistu, niin vaihtoehtoja löytyy: onnea voi hankkia vaikkapa pysyttelemällä koko uuden vuoden päivän virkeänä. Toisin sanoen: ei siis yökukkumisia ja valvomisia pikkutunneille uuden vuoden yönä, jotta silmä pysyy kirkkaana seuraavana päivänä ja uusi vuosi lähtee onnellisissa merkeissä liikkeelle!
Hyvien ajatusten merkityksellisyyden ohella on uskottu, että myös uuden vuoden ensimmäiset teot ja tapahtumat ovat tärkeitä. Esimerkiksi ensimmäinen kohdattu eläin määritteli sen, millainen tuli olemaan olemukseltaan koko vuoden. En löytänyt lähdettä, joka olisi viitannut suoraan uuteen vuoteen, mutta jos uusi vuosi menee linjassa pääsiäisen kanssa, niin tästä lähtee:
Hevonen tietää menestystä: voimaa ja rotevuutta tulee kertymään. Kuntoilijat huomio: kannattaa sitten siirtyä hyvissä ajoin tallien läheisyyteen. Lehmä sen sijaan vetää sohvaperunaksi ja sika sottapytyksi tai muutoin elämä on vaarassa lipsua vähän ”rempalleen”. Kissaa ei kukaan halua tavata ensimmäisenä: sen kohtaaminen ennakoi laiskaa ja vetelää tulevaa vuotta. Ynnä viluista. (Lieneekin paras siirtää nuo karvakuonot toiseen huoneeseen… Viime vuonna tuo unohtui ja heräsin kaksi kissaa sylissä! Oi-joi…) Koira vetää mielen äreäksi, jos kyllä antaa mahdollisuuden viisastua.
Linnut ovat vähän kaksijakoisia enteilijöitä: sievät linnut ovat myönteinen enne ja tuovat hyvää mieltä ja onnea rakkausasioissa; varis on varsinainen pahanilmanlintu ja harakka puolestaan… No, ”pyryharakka” – vauhtia tulee piisaamaan, jos siihen törmää.
Vaan kovin ovat aikasidonnaisia nämä enteet: missään ei puhuta marsuista, freteistä, liskoista, hamstereista, akvaariokaloista… No, jokainen lemmikinomistaja voi varmasti napsia oman eläimensä parhaat ominaisuudet itselleen tulevaksi vuodeksi! (Tähänköhän pohjautuu se väite, että lemmikki ja hänen ihmisensä alkavat vähitellen vuosi vuodelta muistuttaa toisiaan…?)
Uudenvuodenyön taikuuden taustalla ajateltiin ennen muinoin olevan kekrin ”ajattomuus”. Uutena vuotena eletään aikaa, jossa eivät vallitse tavalliset normit. Raja tämän maailman ja tuonpuoleiseen välillä raottui ja vainajien henget olivat liikkeellä. Liikkeellä uskottiin olevan myös erilaisia pahoja henkiä, joita ajettiin pois meluamalla mahdollisimman kovasti. Tähänhän perustuu nykyinen ilotulitusperinne: kovalla paukkeella ja metelillä karkoitetaan juurikin pahoja henkiä. Ja tokkopa niistä värikylläisistä säteistäkään haittaa on?
Vanha kansa uskoi myös, että myös teiden risteyksillä on erityistä, taianomaista merkitystä. Osa uuden vuoden perinteistä liittyykin teiden – nimenomaan kolmen tien – risteyksiin. Jos menee risteyksen keskelle, saattaa kuulla tulevaa vuotta ennustavia ääniä. Äänet vahvistuvat, jos jaloissa on lisäksi märät sukat. Tässä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä jos nykypäivänä menet kolmen tien keskelle istuskelemaan – on siinä sitten liikenteenjakaja tai liikenneympyrä – niin kuulet todennäköisesti kyllä varsin pian tulevaa ennakoivia, aivan tietynlaisia ääniä. Ja pian luultavasti näet myös erityisiä sinisiä vilkkuvia valoja… Riittäneekö uuden vuoden taikojen teko selitykseksi? No, niin tai näin, kannattaa sitten kuitenkin puhaltaa ihan reippaasti!
Ehkä tunnetuin tapa ennustaa uutena vuotena tulevia on tinan valaminen. Uudenvuodentinojen valaminen tuli Suomeen Ruotsin kautta Keski-Euroopasta ja yleistyi täällä vähitellen 1800-luvulla. Perinne on varsin hyvin säilynyt näihin päiviin saakka, vaikka nykypäivänä tina on ekologisista syistä korvattu yhä useammin mehiläisvahalla.
Mutta valaapa sitten tinaa, vahaa, sokeria, talia, steariinia tai mitä milloinkin valamiseen sopivaa ainesosaa, niin aina on yhtä mielenkiintoista tulkita muodostuneita kuvioita. On kuitenkin hyvä muistaa, että jotta tulkinta olisi pätevä ja ennustus oikea, on onnen turvaamiseksi ensimmäinen tina syytä valaa talon haltijalle tai tontulle ja viimeinen puolestaan maanhaltijalle, joka sitten ilmoittaa tinan muodoissa, oliko hän valuun tyytyväinen vai ei. Tämä tina – etenkin, jos se voitiin tulkita myönteisesti – on hyvä myös säilyttää onnen turvaamiseksi koko tulevan vuoden ajan.
Itse valanta lienee kaikille tuttua puuhaa, mutta miten hyvin ovat tiedossa, mitä valetun tinan erilaiset muodot tarkoittavat? Se lienee yleisesti tiedossa, että röpelöinen tina lupaa rahantuloa – palkankorotusta tai lottovoittoa. Sen sijaan mitä tulee tapahtumaan, jos tina rikkoutuu? No, särkynyt tina, särkynyt onni… Valitettavasti näin.
Muita ennusmerkkejä:
Arkku tai risti ennustelevat varsin arvattavasti kuolemaa, jos ei konkreettista, niin jossain muodossa kuitenkin jotain on jäämässä taakse. Myös mustat täplät tinassa ennakoivat surua.Seppele sen sijaan on hieman ristiriitainen ennusmerkki: se voi ennakoida kuolemaa, mutta toisaalta myös juhlintaa. Avain puolestaan tuo mukanaan arvostusta ja yhteiskunnallisen aseman nousua. Kruunu myös edustaa valtaa – tai sitten häitä.
Avioliittoa lupailee myös sormus, mutta jos tinasta tuleekin kukka, valaja on vasta saamassa ihailijan. Eläin on varoitusmerkki: ystäväsi on arvaamaton. Jos tinasta tulee kovin haarainen, on luvassa vieraita. Matkaa ennustelevat useat muodot: hevonen, laiva, lentokone… (Missähän vaiheessa lentokone on tullut mukaan kuvioihin? Vanha kansa tuskin osasi kuvitellakaan moisia vempeleitä. Liekö 1970-luvun etelänmatkojen perua?)
Hevonen ennustaa onnea – samoin lintu. Sen sijaan naisen pää lupaa riitaa naapureiden kanssa, vaan saapi näin nykyisen tasa-arvon nimissä miehenkin pää mennä tähän kategoriaan! Mitäpä vielä… Säkki lupaa hyvää viljavuotta ja tasainen tinanmöhkäle taas sairautta. Siitäpä vain vertailemaan!
Toinen suosittu tapa ennustaa tulevia on ottaa 12 kahvikuppia ja yhtä monta pientä esinettä, jotka mahtuvat kuppien alle. Kullekin esineelle määritetään, mitä ne tarkoittavat. Kupit sekoitetaan ja jokainen valitsee niistä vuorollaan yhden. Kupin alta paljastuva esine kertoo sitten, mitä alkamassa olevana vuotena tuleman pitää.
Tinan muotojen kanssa nämä eivät oikein rimmaa; esimerkiksi:
Avain – onnellisuutta; delfiini – muuntumista tai muuttumista, muutosta elämään; havu – hautajaisia; hopea – huolta; kangaspala (musta) – surua; kangaspala (punainen) – iloa; kolikko – rahaa, rikkauksia; leipäpala – ruokaa tai elämää; musta lanka – kuolemaa tai surua; nuppineula – sairautta; paperinpala (rikkinäinen) – köyhyyttä; puunpala – ihmettä; simpukka – hedelmällisyyttä, lisää lapsia; sormus – kihlat, puoliso tai uskollisuutta; suola-astia – sitova lupaus; sydän – rakkautta; teepussi – rauhaa ja harmoniaa (Teepussi nyt ei viittaa kovin vanhaan aikaan, sillä se keksittiin vasta 1908… Mutta väliäkö hällä – kyllä hyvä tee mieltä rauhoittaa, pussissa tai irtoteenä.); timantti tai jalokivi – terveyttä
Uuden vuoden maagisia hetkiä on ennen vanhaan käytetty myös – tai pitäisikö sanoa erityisesti – kumppanin etsintään. Ennen ei ollut nykyisenkaltaisia seuranhakupalveluita, mutta tokkopa se ihmisen ikävä toisen luo oli sen pienempi tuolloinkaan. Joten, jos uusi vuosi tarjosi mahdollisuuden kurkistaa tulevaan ja löytää se oma mielitietty, niin tokihan sellainen tilaisuus oli käytettävä hyväksi.
Eli sinkuille uusi vuosi avaakin lähes loputtomat mahdollisuudet taikoihin ”naimaonnen” varmistamiseksi. Esimerkiksi: ensimmäisenä kohdatun vastakkaisen sukupuolen edustajan nimi kertoo naimattomalle sen, minkä nimisen puolison tulee joskus saamaan. Joten avokit, kämppikset, aamun aikaisen posteljoonit ja koiranulkoiluttajat… Älkää ihmetelkö mahdollisia pöllämystyneitä ilmeitä tai outoja nimikyselyitä… Kaikelle on selityksensä!
Hieman tämä taika herättää kyllä epäilyjä, sillä melkoisena epätodennäköisyytenä pitäisin sitä, että joka vuosi tapaisi ensimmäisenä aina samannimisen henkilön. Tai sitten taika on paras tehdä vain kerran – muutoin tulet pääsemään Guinnesin ennätystenkirjaan henkilönä, jolla on eniten solmittuja avioliittoja elämän aikana… No, tieten tämä taika näin sukupuolten moninaisuutta/omavalintaisuutta/sukupuolettomuutta korostavana aikana on hieman vanhentunut, joten jokainen voinee siis itse valita, kenen nimen tulevalle siipalleen arpoo.
Ratkaisuna armaan etsintään saattaa myös olla vaikkapa katsominen onnenpeiliin! Eli tarvitaan kaksi erikokoista peliä, jotka asetetaan mustalle liinalle vastakkain. Niiden väliin, peilien reunojen kohdalla sytytetään kaksi kynttilää, jotka muodostavat loputtomiin jatkuvan valokujan. Kun tätä valokujaa tuijottaa keskiyöllä, siihen saattavat piirtyä tulevan puolison piirteet. Mutta, aina kannattaa varautua ja varmistaa, millainen tämä puolisokandidaatti on: kynttilöiden viereen on hyvä laittaa laittaa kaksi lasia, toinen täytettynä viinalla ja toinen vedellä. Jos peilistä katsova kurottelee viinalasin puoleen, niin on helppo antaa pakit ennen kuin juttu käy liian vakavaksi. Tai edes alkaa. Eihän mokomaa sieppoa jaksa katsoa edes peilistä!
Jos peileihin tuijottelu tuntuu liian pelottavalta, niin vähemmän dramaattinen keino on laittaa leipäpala hihaan ja mennä sitten nukkumaan: unessa sitten näkee tulevan leivänsyöjäkumppaninsa. Mahdollista on myös kastella sukka avannossa, jotta unessa tuleva puoliso ilmaantuu sitä kuivailemaan. (Mikähän hinku ennen vanhaan on ollut tähän sukkien kasteluun…?)
Ja vielä löytyi pari keinoa tämän muinaisen tinderin tiimoilta: Ota yhdeksän suolamuikkua ja syö ne. Se, joka yöllä tulee unessa tarjoamaan vettä janoon, on tuleva puoliso. (Ellei närästys yllätä ennen siipan saapumista…) Voi myös lakaista kolmesti kylvetyllä vastalla makuuhuoneen lattian ovelta takaseinään päin ilkosillaan ennen nukkumaanmenoa ja puoliso näkyy sitten yöllä unessa. (Kannattaa ehkä sulkea verhot tai kaihtimet ennen siivousurakkaan ryhtymistä!)
Tuosta edellä mainitusta on olemassa myös versio, että laukaisussa kertyvät roskat tulee sitten viedä (edelleen ilkosillaan?) takaperin kynnysten yli tienristeykseen ja sitten saa nähdä tulevan puolisonsa. Kannattaa ottaa huomioon, että huoltoyhtiön kaveri, jätehuollon edustaja tai poliisi, joka tulee huomauttamaan roskaamisesta, ei välttämättä ole liikkeellä kosioaikeissa. Tai mistä tuota tietää…
No, eiväthän nämä konstit näemmä tähänkään loppuneet – ennen vanhaan ollaankin oltu kekseliäitä! Kannattaa laittaa peili, jokin vaate, korttipakka, luunsiruja päivällisruuasta tai jokin muuta vastaavaa tyynyn alle, niin tuleva puoliso näyttäytyy sitten unessa tullessaan hakemaan tyynyn alle piilotettua tavaraa.
Jossakin taiassa ehdotettiin nukkumista halko pään alla toiveiden toteutumiseksi, mutta tätä en ehkä suosittelisi: luulenpa, että moisella tyynyllä nukkuessa on parempi kenenkään olla tulematta kyselemään yhtään mitään – niskat jumiutuvat tuossa varmasti niin, että kyselijä voipi saada halosta.
Jos taiantekijällä mahdollisesti on jo epäilyjä potentiaalisten puolisokandidaattien nimistä, niin kannattaa kirjoittaa nämä nimet seitsemälle paperilapulle ja jättää yksi tyhjäksi. Sitten vain laput taitoksille ja tyynyn alle. Aamulla lapuista valitsee sitten umpimähkään yhden ja siitä löytyvä nimi kertoo tulevan puolison. Tyhjä lappu kertoo puolestaan, että valitsijan kohtalona oli jäädä vanhaksipiiaksi tai vanhaksipojaksi vai liekö korrektimpaa sanoa ikisinkuksi.
(Mietin vain, että mitenkäs sitten, jos kandidaatteja on kymmenen tai kolme… Saanee mukauttaa vaikka todennäköisyydet tässä menevätkin uusiksi.)
Mutta, jos match on jo tiedossa, niin sitten sitä varmastikin haluaa selvittää, milloin häitä tanssitaan! Ajankohtahan on varsin helppo selvittää: tarvitaan vain hiukseen pujotettu kultasormus. Hiuksen molemmista päistä pidetään kiinni ja sormus lasketaan tyhjään juomalasiin. Sormuksen heilahtelusta reunoihin ja siitä koituvista kilahduksista lasketaan sitten, kuinka monta vuotta vielä menee häihin. Vaihtoehtoisesti kilahdukset kertovat avioitumisiän. Jos avioon haluaa pikaisesti, on varmaan parasta valita mahdollisimman laakea lasi… Tai koettaa pitää käsi vakaana.
Hankaluutena tässä arvuuttelussa saattoi ennen vanhaan olla se, että kultasormuksia ei ehkä löytynyt aivan joka torpasta, jos talostakaan – mitäpä sitten oli tehtävissä? No, aika monesta taloudesta löytyi ennen vanhaan kuitenkin sika, jolta saattoi sitten tiedustella naimisiin pääsyä. Tai oikeastaan mitä tahansa asiaa. Eli siitä vaan pahnan äärelle kyselemään. Jos sika röhkäisi, oli se hyvä merkki; hiljaisuus tarkoitti kieltävää vastausta.
No, sika on fiksu eläin ja varmasti osasi antaa oikeat vastaukset, mutta nykyisessä kaupunkiympäristössä ei sikoja taida riittää joka orrelle (voiko noin sanoa?). Vaan eiköhän uuden vuoden juhlinnassa aina löydy joku itsensä sikamaiseen kuntoon saattanut ihmisyksilö, jolta asiaa voi tiedustella. Mikä tahansa örähdys kelpaa myöntäväksi vastaukseksi.
Pysytään eläinmaailmassa. Jos tulevan siipan viinaanmenevyys on saatu jo peilitempulla selvitettyä, mutta lisäksi hänen taloudellinen asemansa kiinnostaa, niin siitä tietävät kertoa puolestaan kylän koirat. Valitaan vain sellainen mahdollisimman haukkuvainen yksilö ja, niin pitkään kuin koira haukkuu, lasketaan haukku kerrallaan ”koppa, rasia, arkku, koppa, rasia, arkku…” Siihen säilytysastiaan, jonka kohdalla hauvan haukku päättyy, mahtuvat sitten tulevan puolison bitcoinit. Vaikka rakettien pauke on joillekin koirille vaikea ja pelottava asia, niin tätä tarkoitusta ajatellen siitä voi ehkä olla hyötyä.
Mutta etsiipä sitten siippaa tositarkoituksella tai onko liikenteessä ihan vain uuden vuoden hupia ajatellen, kannattaa aina lähteä matkaan hipiä puhtaana. Uudenvuodenaattona onkin ollut tapana saunoa hyvin, jotta saa ”pestyä vanhan vuoden liat pois”. On kuitenkin syytä muistaa (aivan kuten joulusaunassakin) että uudenvuoden saunassa tulee olla täysin hiljaa. Pulisija saa seuraavana kesänä kärpäset tai hyttyset riesakseen. Tässä onkin ollut ja on edelleen oiva tilaisuus pienoiseen kiusantekoon: kipollinen kylmää vettä – ja kärpäset tykkää… Saunojien väliset suhteet eivät ehkä niinkään.
Kun saunomiset on saunottu, tulee heittää vasta saunan katolle. Eli jälleen uusi taika ja ennustus: jos vastan latva osoittaa kirkkoon päin (tai nykypäivänä varmaankin alueseurakunnan seurakuntatalolle), on heittäjä astumassa avioon tulevina aikoina. Sen sijaan kirkolle päin osoittava varsiosa on huono merkki ja enteilee jopa kuolemaa talolle.
Nykypäivänä vastanheittely on – etenkin kerrostalolähiöissä – harvinaistuva tapa… Kuka nyt haluaisi eloaan yhden vastannakkaisun varaan perustaa…? Ennen se oli ehkä suositumpaa. No, ennen on tuntunut ihmiselo olleen muutoinkin heiveröisemmissä kantimissa:
Yhden taian mukaan jokaiselle talon asukkaalle annettiin illalla suolarae ja se laitettiin sitten makuuhuoneen ikkunalaudalle yöksi. Jos se oli aamulla sulanut pois, ei rakeen omistaja näkisi enää seuraavaa uutta vuotta… Jos tätä taikaa aikoo kokeilla, niin varmaan paras valita vaikkapa pala suolakiveä. Ennustaa taatusti pitkää ikää!
Jos pihapiirissä nakeltiin ennen vastoja, niin riitti heiteltävää sisätiloissakin. Jouluoljet olivat vielä lattialla ja niitä kattoon ja orsille viskomalla ennustettiin tulevan vuoden satoa: mitä enemmän olkia jäi roikkumaan, sitä parempi olisi sato. Jouluolkia ei taideta enää nykypäivänä harrastaa ja hieman hankalaa on tätä lähteä soveltamaan… Ehkä jotain post-it-lappuja voisi koettaa palkankorotusten toivossa?
Kekrin pestuuaikoja mukaillen palvelusväkeen kuuluvat saattoivat puolestaan ennen vanhaan heittää kengän tuvan perälle saadakseen selville, saisiko jäädä taloon töihin alkavana vuonna. Jos kengän kärki osoitti ovelle, oli lähtö edessä. Nykypäivänä ei kodeissa ole juuri palvelusväkeä, mutta ehkä tässä olisi ainesta työpaikkojen yt-neuvotteluihin: kengän heitto niin, että kärki osoittaa toimistolle/työtiloihin päin tarkoittaa töiden jatkumista; jos kengän kärki osoittaa ulko-ovelle, on se sitten ikävämpi juttu… Kengän osuminen pomon otsaan tarkoittaa välitöntä poistumista takaovesta… Jatko riippuu sitten osumatarkkuudesta ja heiton iskevyydestä. Ynnä pomon pollan iskukestävyydestä.
Mutta niin tai näin, taikoja löytyy joka lähtöön ja jokainen voi niitä harrastaa ja niihin uskoa siinä määrin kuin asialliseksi katsoo.
Ehkä yhteen taikaan on kuitenkin hyvä kiinnittää erityistä huomioita: Omalla käytöksellä pystyy siis vaikuttamaan siihen, millainen tuleva vuosi tulee olemaan. Eli, jos on hyvällä mielellä ja iloinen uutena vuotena, niin saa olla hyvällä mielellä ja iloinen koko tulevan vuoden!
Joten:
Hyvää uutta vuotta kaiklle!
ps. Sananen vielä: perunoita ei saa paistaa uutena vuotena – tulee muuten paiseita! (Ja vuosi sitten otin ja menin ja paistoin uutena vuotena ranskalaisia… No, paiseilta säästyin, mutta ehkä tänä vuodenvaihteena otan varman päälle…)
